Iski jälleen!Omistan tän stoorin muumioituneelle nakilleni, joka on roikkunut mukana reeneissä pötkönä reilun puolen vuotta. Koeta hemmo jaksaa hei!
Jos luet tätä blogia, ja sulla on kipeä sormi, anna sille armoa. Anna sille lepoa ja ehkä lista buranaa, koska muuten siitä tulee krooninen. Oikeesti, ja se ei oo kivaa. Juttelin Jusan kanssa ja sen sormella oli jo ekat synttärit!!
Kolotus tulee jatkumaan, jos levon ja rasituksen suhde ei ole kondiksessa.
Tämä on ongelma.
Reeni ei ole ongelma, palautuminen on. Kaikilla on aikaa reenata, mutta palautuminen, se on se juttu. Kun mikrotraumaa kertyy riittävästi kudokseen, se alkaa vinkua, jos et usko vinkumista, kuuluu naps. Joten, vältä vammoja, pelaa varman päälle ja vaikka kehittyminen olisi hieman hitaampaa, vältä vammoja, koska ne uusiutuvat yllättävän nopeasti. Jos ne eivät uusiudu, niin ainakin varottelevat vähän väliä. Aijaijai, sormet vinkuu!!
This story is dedicated to my Mummyfinger. I tell you, He has been a really Brave Guy "hanging" in all the trainings with me. I know, our relationship has been a little difficul right now, but please dont pop again. To you, my dear reader, I recommend to avoid all sort of finger injury, because they will reappear sooner than you think.
The setting is very problematic, because the amount of climbing that is needed (emphasis seriously on the word NEEDED) will keep the finger in a "mummy state". It will not heal totally, either is the climbing hard enough.. Nobody's happy!! So, what to do, apparently it is time for a longer winter break, taking it easy. At least in some of the climbing books it is written that one or two times a year a total break of 1-3 months should be held. For getting a rid of the finger trauma, this is good. And I tell you, climbing is a skill, it will never go away. Power might suffer, but that comes back sooner than you think. Relax, you fanatic.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti