Joulukalenteri 19

A-T-R
Accumulation, Transformation, Realization.
Noihin sanoihin voisin tiivistää Patxin pitämän luennon Salmisaaressa.

yks nolla kolme

Tämä seinä kiehtoo viikosta toiseen. Sunnuntaina kävin eka Konalassa kiipeemässä sen minkä pysty ja sitten menin Pasilaan. Ei oikein kulje, mutta tilanne on mikä se on. 

Koulussa useimmat muuvit ovat limiitillä, mutta hiljalleen otteet tuntuvat paremmilta ja paremmilta. Eniveis, kyllä se hyvältä tuntu, ku sai pysymään topissa. Juhlistetaan sitä jälleen kerran äxön kuvalla. 

Tänään vedin 103 leukaa, ihan vaan kokeeksi. No kahvoista tietty, mitää listoja pysty.

Nupit kaakkoon

Huolestuttaako hämärät lukemat?

No ei tieteskää. Täs viikon ajan vetäny leukoja liivit päällä ja tulos paranee yhä. Entren kahvoista eiline suora 15, 17, 15, 21, 23. Teen pienempää liikettä, en oikeestaan koskaan ihan alhaalta ihan ylös. Miun mielestä se ei oikein välity seinälle.

ilmaa

Etelänmatkalla huomasin, että ilman kanssa pitää tehdä enemmän tuttavuutta.
Tänään sitä haukottiin ihan kunnolla.

 Tässä Didin suorite! Haumps!

 

Otin videoo sturtsista. Halusin nähdä miltä se näyttää alhaalta päin ja miten pitkältä se matka tuntuu vs. näyttää. Valitettavasti kiipeilykondis on melko surkee, mutta kyllä tää tästä. Ei haittaa aloittaa taas alusta. Oikeestaan ihan sama. Kyllä se sieltä tulee, kun vaan pääsee tekee.


Tollasii reittejä siellä hallissa on tarjolla tällä hetkellä. Kokeilin hyppyjen jälkeen vihreetä ja revin jatkoja. Kivaa oli, sai puristaa vähä enemmän. Kyllähän se ihan hyvältä seiskalta vaikutti. Tulee varmaan doggailtua toisteki. Klippistikkiä en viittiny sentää käyttää, jehjeh.

Epsanjasta en jaksa matkakertomusta kirjoittaa. Ne taitaa muutenki olla tylsiä.?.?. Tässä kuitenkin tiivistelmä: Menin sinne, tein tätä, maisema oli hieno, kerran ruoka oli pahaa, mutta söin silti. Ilmavuus pelotti. Siinäpä ne tärkeimmät. Kuvia tulee pure8a-joulukalenterin muodossa koko joulukuun ajan. Toivottavasti se motivoi.

Turusta oli porukkaa.

Keidas

Käväsin keitaalla. Mikon kanssa siin vähä lämppäiltiin ja ekan hien hieman haihduttua kiipesin muutaman metrin jyrkkää. Sami on ilmeisesti ominut ton seinän, koska teki tiukkaa päästä ylös edes kaikilla otteilla, mutta onnistuihan se sit lopulta.

Kun lompsin sisälle halliin, siinä oli joku kundi morsmaikkunsa kanssa hölkkäämässä tollasella verttijuoksumatolla. Vaikka hinta oli suolainen, 15e 15min, päätin antaa Climbstationille mahdollisuuden. Mikon kanssa maksettiin puokkeen. Kirveli puolet vähemmän, ku funtsittiin, että palautumisesta ei tartte maksaa. Toinen kiipee toisen palautellessa.

Meinasin aluksi pettyä, kun en löytänyt säätöjä manuaaliseen 45kulmaan, mutta saatiin parametrit kohilleen ja rullaus päälle. Vaativin pre-set profiili eli "rata" kaikilla otteilla ei oikein tuntunut missään, mut se nelivitonen kyllä tuntui. Tuloksena oli 30 metriä raakaa repimistä muutamassa minuutissa ja syke katossa, kerran tais otekin lipsua. Meno oli välillä hieman nykivää, jos ei pysynyt laitteen vauhdissa. Nahat lähti kämmenistä, joka on tyypillinen seuraus voimakkaasta kahvoittelusta.

Oli ihan siistii, mutta ei välttämättä tuu mentyä toista kertaa. Meno vois olla hieman smuutimpaa. Jos jäi roikkumaan hieman pidemmäksi ajaksi pumpin takia, kyyti muuttui töksyväksi. Ja arvata saattaa miten hyvältä hauiksissa tuntuu kauheessa pumpissa sellanen pikku rytkytys.

On tolle laitteelle varmasti käyttöä eipä siinä. Esim. niille, jotka haluu kiivetä metrejä, mutta pelottaa kiivetä korkealle tai ei osaa vielä köysitellä. Hyvä intro varsinkin niille, jotka ovat täysin uusia tämän lajin piirissä. Varma hitti muksuille ja varttuneemmille polttareihin. Kokeneemmat tartteis sitte vähä monipuolisemmin inspiroivempia, vaikeampia, siistimpiä otteita, että se pystysuora tai lähes suora kävis houkuttelevaksi. Hinta, niin, sekin tietty vois olla pikkasen hillitympi keitaalla, että menisin toisen kerran.

Stationin 10-20 asteen nega tuntui toimivan parhaiten ja sitä jakso kiivetä 60metriä helposti putkeen ilman sen suurempia sheikkejä. Voihan se olla, että matto maksaa itsensä takaisin parempana kuntona, kun sillä vaan jaksaa hölkätä.

23:59

Kattelin aamulla kalenteria, että joko kuu on loppunut, kello oli noin vartin yli kakstoista. Viimenen päivä. Siinä hieman tuumailin ja laskeskelin, että jaksaisko vielä vetää leukoja? Kävi mielessä taas pari tekosyytä.. viikko tästä kuusta meni maastohommissa ja työmatkoilla.. yks viikko meni flunssassa.. tänään ois siivouspäivä.

No kait sitä voi siivota ja vetää lyhkäsiä sarjoja pitkin päivää. Raahasin itteni laudan alle ja 701 lähdettiin liikkeelle, kuudelta 860, kympiltä 920.. tuhat 23:15.. 23:59 1132.

Loppuun asti vedettiin ja viimeinen ei enää noussu ylös.

Elastinen on kova tsemppaamaan.

viimenen kesäkuuta

pitäis vissiin alkaa vetää niitä leukoja. Onha tässä useempi tunti vielä aikaa ennen kuun vaihdetta.

pari leukaa päivässä

tuhat leukaa kuukaudessa.

Pohdin tätä sadan leuan vetämistä ja tulin siihen tulokseen, että miks ei samalla kattois paljonko menee kuukaudessa. Eihän se oo ku reilu 15 leukaa aamulla ja illalla. Väsymys kyllä tekee tästäkin hommasta haasteellista, mutta kun reeniaikaa ei juuri ole, voi sentään lihottaa haukkaria. Valitettavasti kiipeilytaidot eivät kasva lautailemalla. Voihan se jotain edellytyksiä avata, mutta lautaa kantsii tehdä ihan pelkästään lautailun takia, koska lautailu nyt vaan on siistiä. Kesälläkin.

No, vähä yli puoltonnia on tehty ja kyllä se alkaa nousemaan paremmin. Mun periaatteet: ei tankoa, mut laudoilla. Mielellään vähintään kaks leukaa pitää mennä putkeen vaikka miten hapottais:D Hioin ton Entren listat ja kahvat hiomapaperilla, että ois vähä haastetta. On parempi iholle. Tässä satsissa ei lisäpainoja, kun kesä tuo sitä muutenkin lisää näköjään.

Jotain johtopäätöksiä pystyy jo puolesta tonnista tekemään. Niistä lisää sitten joskus. Vaikea sanoa suosittelisinko tätä systeemiä kenellekkään. Menee äkkiseltään forkut ja olkapäät tukkoon, joten tasapainottava harjoittelu vaikka gummibäändillä on suotavaa.

hellä puristus

Mussutin berliininmunkin viimeistä palaa alas ja katselin yläparvelta, kun mies teki yhdellä kädellä parit planchet pilarin päällä.
Cirque Soleil. Kohtalaisen vahvoja jätkiä ja venyviä mimmejä.

Kolmen - neljän viikon breikki tuhosi kiipeilykondiksen, mutta samassa ajassa sain sen takaisin, tosin pienten korkojen kera. Poljento on kohtalaisen hyvä, mutta vielä tarttee hikoilla.

Kiipeilyn parhaita puolia on jälleen ollut nöyryyden opettelu. Tuntui ilkeältä saada nekkuun kuusbeeltä.. auts. Totta kai heti syytin aligreidausta.


Tässä muutama havainto viimeisiltä viikoilta:
1) Harjoitteluaika on ollut ja tulee olemaan kortilla. Hallille pitää pomppia univelkaisena silmäpussieläimenä. Mieluummin menisin tuhtien unien jälkeen, jolloin olo tuntuisi kymmenen vuotta nuoremmalta ja liidaisin viisi päivää putkeen.
2) Staminaa tuntuu olevan, joten parempi käyttää vähäinen aika yhtä pykälää vaikeammilla reiteillä. Terävä kärki puuttuu, joten sitä pitää hioa.
3) Muuvit menee lähes poikkeuksetta, klippaus ei.
4) Jääkaapinkahvalla sheikkaaminen ainoastaan lisää pumppia.
5) Bloggaaminen tuntuu varsin turhalta, kun on muutakin tekemistä.
6) Trampoliini vois olla seuraava kokeilu. Ilmavaa. Sirkuksen pojat näytti meinaan miten pomppu lähtee.
7a) purista hellästi
8) kevät tulee, kevät tulee ja boulderit alkaa kukkimaan!

Kuten kuvasta näkyy. Antin suuri luuta on pyyhkinyt pitkin seinää ja hommelit meni uusiksi. Onneksi Salmisaaren herrat tietävät miten järjestellä huonekalut uudelleen.

Voemaa. Sille ois käyttöä.

Ohjelmaa

Näin se ohjelma alkoi taas alusta.
Salmiksessa nopeutta ja matkaa kelalla:
5a 100m
5c 150m
Ei tullut katottua sen tarkemmin kelloa, mutta mutuna heitettynä jotain 45-50min.

siihen helpot liidit päälle ylä- ja alakerrassa:
4 fläsä
5a fläsä
5b fläsä
2x5c vanha tuttu musta pikkuhänkillä

Tuli hiki. Myös Makkosen veljeksellä oli paita suht märkänä. Mies otti parisen sataa metriä verttiä, mikä on ihan ookoo.
Mielessä pyörii, että vois kokeilla kilsan kiipeemistä, mut ei sen väli jos ei jaksakaan.
Mut oishan se siistii.

Hellettä

Käytiin mantraamassa. Ei mee. Kolkyt asteen helle oli kiva pieni lisäbuusti, silti pientä edistystä. Pitää vaihtaa varmaan projektia ja kävästä J.Usa:n kanssa Falkkareilla. Mies repii pelihousut kerta toisensa jälkeen, kun ei tanssita sen pillin mukaan. Vaimoni sanoi, että meillä kiipeilyheeboilla on kaikilla liian iso ego. Voi olla.
Mulla ois hyvä määrä aakkosia jemmassa. Toivottavasti kerkeen viikolla purkaa linkit. Otetaan tähän vaikka yks vimeopätkä, x-aakkonen:
x)  http://vimeo.com/36429174

Raitista ilmaa ja rakkautta

Vaipparallin lomassa käväsin falkkareilla. Melko tahmealla kiipeilykondiksella ja ilman kaveria liikkeelle, kunhan pääsi kaltsille kattomaan jotain uutta. Kuten arvelinkin mestoilla oli porukkaa eikä tarvinnut olla yksin. Itse tuijottelin ekaa kertaa tätä kalliota. Paikka vaikutti varsin mukavalta. Kuvat tän viikon maanantailta. Ehkä odotin, että falkkarit olis ollu enempi hänkki, mutta kaunista kiveä se kyllä on. Omalaatuinen paikka.

Oiskohan tuo Charlatan. Kuvassa Soini, melkonen leijona. Terkkuja vaan ja kiivetään toistekki.

Pappavapaalla on tullut hieman lenkkeiltyä sekä vaunun kanssa että ilman, onhan se kivaa, mutta se ei riitä. Kiipeiltyä on tullut jo sen verran monta vuotta, että ilman sitä ei pysty olemaan. Kaks viikkoa maks. Kiipeilytyötä  vaan yksinkertaisesti tarvitsee tehdä voidakseen hyvin. Se on erittäin hyvä kanava purkaa energiaa ja liikkua. Keskittyä ja unohtaa maailma. Terapiaa. Rauhaa. Mun tarttee olla metsässä, kuten varmaan jokaisen suomalaisen.

Tänään käytiin pitkästä aikaa Paavon kanssa tsekkaamassa liidikondista Salmisaaressa. Ei hätää, kutoset menee niinku ne on aina ennenki menny. Oikeestaan tää kiipeilydeprivaatio saa aikaan kohtalaisen äkäisen lähetysfiiliksen. Aika on kortilla, tai ainakin tuntuu siltä. Väsyttää, nälkä, kyrsii, mutta nyt kiivetään eniveis!

Minun tarttee todistella itselleni, että vielä tässä seinällä pysytään, no worries, nouhätä. Vaikka, frankly, jo jonkun aikaa fiilis on ollut, että mun kiipeilytähti on laskussa ja rankasti, harjoittelukin hieman pakotettua. Vaikka lukija varmaan miettii, että kyllä se pipana on tärkeempi ku mikää kiipeily, ni kyllä mun mielestä mulla on oikeus pitää huoli ittestäni ja treenaaminen ja kränkkääminen on osa sitä. Harmi vaan, että kiipeily vie niin paljon aikaa.
Monesti hallilla tai kaltsilla tulee sellanen fiilis, että mua tarvitaan himassa siivoomassa, pistää safkaa uuniin, duunaa pyykit ja vaippoja, imuroida pölypallerot pois, fiksaa laskut, vakuutukset viritykset ja systeemit. Oikeesti, kyllä se on koko ajan mielessä, perhe. Ja kaiken kotityön teen mielelläni, kunhan saa kiivetä edes vähän.  Mun ainoo pahe..
...             ..
no okei on niitä muitakin, hähä..
. ....
:D
.

Eli nuoren isän ajatuksia on herännyt, hyvä hyvä. Rikua varmistelin ankkureilla, että se pääsis kokeilee Echinaforcea, jonka me mestarit menimme sitten jatkoista repimällä. Herran mielestä, ihan sama! Young guns! Mun asenne on jo jotenkin niin lokeroitunut, että kun näin tyyppien paistavan makkaroita isolla nestekaasugrillillä Rollareilla (kolme viikkoa sitten sillon oli kevään sääikkuna), pysähdyin. Tuotako se ensikesäläisen ulkonakiipeevän meininki olikaan? Tyypeillä oli kyllä tosi hyvä tatsi, joten pakostakin piti jäädä turisemaan shaissea. Metallimies pisti tikun nokassa olevalla superkameralla yläköysittelyä purkkiin. V1ttu miten hyvää settiä! Ja ilman paitaa tietysti!

Niin, takaisin, niitä isän ajatuksia. Roikuin ankkurilla ja oikeestaan nautin olostani. Kukapa nyt ei nauttisi. 20metriä tontista juuri metsänrajan yläpuolella auringossa, iisisti varmistellen. Ja nimenomaan ankkurivarmistelu on sitä aikaa, jolloin kantsii käydä omaa elämäänsä läpi ja ajatella asioita. Ei pääse minnekään ja kaverilla kestää ja kestää ja kestää.. no ei Rikulla nyt niin pitkään kestänyt, mutta riittävästi lyhyelle ajatustyölle. Ajattelin, että mitähän mun mutsi ajattelis jos tietäis, missä rakas poikansa kiikkuu juuri nyt? Kai tästäkin selvitään, kurssit käyty ja kaikkee.. Mitähän kotona puuhataan? Oma boy siellä tuhisee.. Päästänkö oman skidini joskus rämäpäisiin harrastuksiin?  


Kai tässä on hieman vielä totuttelemista uuteen tilanteeseen ja se fiilis, että mua tarvitaan kotona koko ajan, on ihan ok. Kyllä iskä hoitaa homman.

Onneks muutama kova muuvi meni tänään. Tilanne on standby, mutta yritetään silti.


Loppuun maalaismaisemaa

Miehellä on liivit päällä

Liidailua liivit päällä. Vaan pari kiloo lisää painoa. Tänään ei kulkenu, ei vaikka yläkerran hautomossa meni ekalla yrkällä musta 6c liivien kanssa, mutta kyllähän sitä yläköydellä menee mitä vaan, kun pumppi ei ehdi saavuttaa. Nopeesti vaan napsii lätkiä, kunnes ne loppuu. Kiipeilyssä pysähtyminen tarkoittaa kuolemista.

Reenin jälkeen söin todella paljon. Pitää palautua ens viikko, tai katotaan nyt mitä tässä jaksaa tehdä.

Salmisaaren reitintekijät ovat kyllä ahkeria. Tosi hyvä, että reitit vaihtuu koko ajan. Hyvänä päivänä voisin yrittää flässätä ton 6b:n, joka ois eka lajissaan mun mankkapussiin. Jos rehellisiä ollaan, puhdasverinen onsaitti meni siinä, kun valkosen reitin aikana silmä valitettavasti harhaili vihreille otteille. Yleensä näin ei käy, mutta nyt näin millasia otteita siel lopussa on, vain pikaisesti tietysti.. Tai ainakin yhden otteen. Nyt sit on ihan sama kuinka paljon beettaa kerää. Sit eiku vaan marjoja poimimaan.

Misc

Life changes, have to catch up!

Today warmed up with 50meters of 5b in the fishing machine.
Then flashing with Thomas on the balcony.
4+ OS
5b OS
5c Flash
5a OS purple, good hold type, have to climb again.
5b OS green, pockets, ok
5a red Flash
6a+ flash, white holds, very good route, best on the balcony so far.
5c flash orange slopers, more like 6a, if it matters.

Final pump downstairs:
6a+ black RP
5c yellow monsterhold on the overhank aka hänk.



1.4.2012 Salmisaari
6a OS vert
5c lead
6b OS attempt, no go, but went better than expected.
6c Toprope hanging
5a OS balcony
5c OS blacony
5b Flash

Didn't eat enough that day, but the 6b os was close:D Thanks Antti for filming the go. Greets to Leskinen guys!

20th of March visited a boulder hall in Bremen. Linie7. It was a good spot. Quite similar to Bouldertehdas. Alot of overhang and roof, good job.

Here some maybe local guy pulling hard.

Ylläpitoa

200 metriä hyrräkelalla, vitosta.
Yks 5c kahvaliidi. Oli pienen pieni rako käydä seinällä vetämässä ylläpitojumppa. Lämmittelyssä meni 150 metriä ja sitten olikin melkeistä jo aika lähteä himaan. Pitää välillä muistutella itelleen, että tää on vaan harrastus.

Capillar squeeze

I tried to smile..



Today:
3 chin up
1 crimp chin
5 x pinch capillar squeeze pull up

off-day.

fit fat

Näin sitä mentiin tänään:
Hyrräkelalla
5b x5 musta vertti
5b x5 musta

Liidi:
5b OS keltanen vertti
5c x2 oranssi
5b OS vihree kassan vieressä, omilla jatkoilla
5c OS musta omilla jatkoilla, tää oli hyvä, diggasin, reitissä oli myös jotain ideaa
5b+ OS vihree omat jatkot, mukavia otteita

Äkkiseltään summattuna tollanen reilu 150medroos. Ei enää jaksanu yli kahta hunttia huiskia menee. Halusin mennä himaan pikkasen aiemmin. Viimeset metrit kaapelilla jakso vetää vaan sillä ajatuksella, että viikonloppuna en sit kiipee metriäkään (katotaan pystyykö:D) Hiki valui ihan kunnolla.

Noita helppoja onsaitteja vedellessä huomasin, että jännitän ihan liikaa. Kamalat suorituspaineet, koska janoaa ankkureille pääsyä, ihanku se mitään merkkais. Tavallaan siinä menee täysin omaan keskittyneeseen tilaan ja on siinä onsaitin "sisällä" eikä yksinkertaisesti halua mokailla. Sehän on selvä, mutta enemmän kuin onsaittien napsiminen reppuun itsetunnon takia, kannattais miettiä mitä oikeesti voi oppia siinä onsaitin aikana ja etenkin epäonnistuneesta onsaitista.
Ja onsaittaaminen on taitolaji. Kerrasta poikki. Helponkin reitin voi tyriä niin monella tavalla.

Mulle helppo kiipeily on kyllä tosi mannaa, esim. sellane josta tietää, että kyllä mä tän hoidan, ei hätää. Voi huukkailla ja voi kikkailla, kattella kahvalta ihan rauhassa ylöspäin ja lukee reitin ennenku rynnäköi. Toivottavasti ens viikolla onsaittailu jatkuu volyymillä, en oikeestaan malta oottaa!

Tapani kysyi miten palaudun kovista metreistä? Mietin tätä kysymystä puolipäivää enkä keksinyt mitään erityisen tyhjentävää vastausta. Ehkä se on siinä, ettei tarttee palautua, kun kiipee reilusti oman tason alapuolella. Kun missään vaiheessa ei ala pumppaamaan, ni eihä sitä tartte ku käyä nukkumassa, töissä ja syyä ihan sikana, että jaksaa tulla seuraavana päivänä takasin jumppaamaan. Kö?
En oo käyny juoksee, ei aika riitä.

Mun jutut voi olla ihan bulshittiä, mutta tuntuis olevan järkevää hoitaa fitnesspuoli kondikseen ihan ekana. Eli jos on kertynyt makkaroita tohon sikspäkin päälle, ni vissiin jotain tartteis tehä. Samalla ku juoksee seinää ylös (ja tarvittaessa alas) saa kyllä kohtalaista fitness reeniä, mutta parasta on että oppii liikkumaan ja käyttämään jo olemassa olevaa potentiaalia.

Joka kerta, kun hyppää seinälle voluumikaudella, kannattaa sanoa mielessään itelleen "nyt kiipeen mahdollisimman puhtaasti ja tarkasti".
Tai: "nyt koppailen jokasen muuvin"
Tai: "nyt kiipeen niin nopeesti kun pystyn"
tai "kneedroppi-lukotus-touhuukki-pintsi-hiilikuppi-mätsäys -muuvikombo x3"
Se tekee ison eron pelkkään krooliin. Eikö? Toiset tykkää marmelaadista ja toiset vanhoista mummoista, eihän siinä mitään. Me ollaan kaikki niin erilaisia.

Kyllä se yleensä loppuviikkoa päin muuttuu tahmeemmaksi, mutta minun mielestä nää metrit ei nyt kyllä oikein oo paljoo mitään. Enemmän ku kilsa päivässä hänkkiä, sit voi puhuu jo jostain rääkistä:D

Summary
Today running meters again, felt little stiff as it should. Second training week is ending. Today I learned that there is still a lot to learn about onsighting. I can do it better, more relaxed, clipping faster, estimating the route  and performance before and after. Recovery has been pretty ok so far, as long as the climbing was not pumping..just alot of sweat. In couple of weeks this amount summs up nicely to kilometers of fivers. Have to say, that Cruise climbing is still one of my favourite sides of this hobby. It's enjoying what you have earned.

Loppukevennys / final treat


Cartoon by Paavo Macho
http://paavomacho.sarjakuvablogit.com/

Nosteessa

Tänään vastaan tuli tällänen:
http://reachclimbingcoach.blogspot.com/2012/02/stevie-haston-drinks-too-much-is-ugly.html
Näköjään mr. Haston on nosteessa. Toi äijä pitäis tavata henkilökohtasesti, saattais tippua tiukkaa stooria ja faktaa.

Lisäksi
http://reachclimbingcoach.blogspot.com/2011/09/pushing-through-plateau-in-your.html

Eilen oli välipäivä ja hyvä niin. Tänään kulki ihan jees. Tai sanotaanko, että kulki ihan hemmetin hyvin. Kondis on parantunu lyhyessä ajassa huomattavasti. Päivän saldo oli:

Köysivinssillä:
5b x5 musta vertti
5a x5 pinkki
5b x5 musta vertti
aika 18 minuuttia breikit mukaanlukien = reilu 150metriä kaapelirataa.

liidistä:
5c minun suosikki kahvahänkerö, kelt
5a flässi, pinkki 20m, joka tuntu melko vaikeelta, tai jotenkin omituiselta.
5c OS, oranssi
5b OS yläkerta viol, pikkuhänkki, se sammakko-otereitti.
5b OS yläkerta viol, vertti

YK:
7a+ tyyppausta, valk. Anna taisi hieman hymähdellä kassan takana jätkien epätoivoselle räbläämiselle, hehe:D
Eipä siinä mitn. Hyvä reitti,

Paavon eka 5b flässi yläkerrassa, sammakkoreitti, go team! Hyvääääää!!!! ja onnee, siitä se lähtee!!

Sellanen päivä. Tais mennä hieman yli 200metriä femmaa. Kunto noussu, ku ei oikein tuntunu missään, perusväsymystä lukuun ottamatta. Söin kaks päivää, joten virtaa oli hyvin. Palautumissafka: naudanliha-tomang-tomaatti-papu-keitto sekä kivennäisvesi-appelziinimehudrinkki.

Loppuun kissavoimaa:
http://www.rannari.blogspot.com/
ja etenkin: http://www.rannari.blogspot.com/2012/02/sormilautaa-ja-lukotusta.html
Niin sitä pitää!

pientä täpinää

http://vimeo.com/24776832

Ihan toimiva pätkä.

kameli ratsastaa

Pistä etusormi ja peukalo lähes kiinni toisiinsa, juuri noin. Sen verran mulla oli pinnaa jälellä päivän päätteeksi. Siis ennen reenejä. Pienet vastoinkäymiset kiristävät hermoja varmaan jokaisella, mutta harvoin muistaa, että peruselämä ja -meininki on yleensä pelkkää plussaa. Tuntuuko tutulta, että  99 % hyvä päivä menee pilalle, kun 1% on mierdaa. Ihan turhaa kimpoilua. No se siitä, päästiin Paavon kaa tuulettaa hermoja Salmiakkilaarin laadukkaille kaapeliradoille. Nelkut ei enää kelpaa metrirosvoille tällä viikolla.

Hissillä:
5b x5 musta
5b x5 pink
5a x5 pink

(viisbeetä n.120metriä = 10x aika oli alle 20min.)

Liidaten ja höyläten:
5c kelt hänkerö (aika 3,5 min)
5c kelt keskimmäinen
6a OS yläkerta sin. Ei kuitenkaan puristinen OS (harmi)
6a OS yläkerta oranssi.
5b yläkerta kelt. (too iizi)

n. 200 metriä. Reenin jälkeen palauttava ulkofilee herkkusienillä. Ei tullut syötyä hyvin tänään, ja se tuntui jaksamisessa. Onsaittaamisesta tuli hyvä mieli. Alhaalta päin näkee jo mikä reitti menee ja mikä ei OS.

Nyt on kiivetty määrää ihan hyvin. Tätä pitäis jaksaa pitää yllä. Ei pitäis tuottaa ongelmaa. Määrää ja sen jälkeen laatua, ja lopuksi määrällistä laatua.