Makkosen Veljekset Salmen saaressa

Alkuun fakta: kun työnteko lisääntyy, kiipeilykerrat vähenevät. Tämä ei tietysti koske henkilöitä, jotka ovat töissä kiipeily- tai boulderhallissa. Mutta, joka tapauksessa, kun aikaa ei ole rajattomasti, kannattaa panostaa laatuun. Omasta mielestäni laadukasta kiipeilyä on nimenomaan asialliset reitit, joihin liittyy pientä ongelman ratkomista, miellyttävät harjoittelutilat, hyvä posse, sekä etenkin targeted training, eli tarkkaan kohdistettu harjoittelu. Ei kannata reenata sitä mitä osaa, vaan keskittyä siihen mikä menee päin prsettä. Lisäksi jos on jokin erityinen tavoite, esim halkeamat, campustelu, hänkki tai tietty greidi, kannattaa suunnitella harjoittelu sen mukaisesti.

Käytiin nimimerkillä Machosen Veljekset Salmisaaressa viime viikolla. Hauskaa oli, vaikka mitään suorituksia ei tullu, paitsi onsaittasin sen pitkän keltasen vitosen, pelottavan korkee:D Kuvassa Paavo Machonen yläköysittelee pinkkiä. Ennen kiipeilyjä sain kassalta palautetta blogista. Kiva, että saa palautetta, koska se motivoi kirjoittamaan. Juttelin hetken greideistä, kyl kyl, ikuinen puheenaihe kiipeilijöiden kesken. Tekisi mieli palata hetkeksi tähän aiheeseen. Ensiksi todetakoon, että kiipeän hyvin kutosta, sitä on tullut kiivettyä aina ja näköjään sitä tullaan kiipeemään vielä pitkään, että mun mielipiteet greidaamisesta keskittyy enimmäkseen tälle alueelle (PK+MV). Lisäksi juttelin muiden täysin random tyyppien kanssa samasta aiheesta ja heidän mielestään Salmisaaressa on kovempi taso keskimäärin kuin muissa hesan halleissa, joten ota tästä selvä. Greidituntemukset ovat suuresti subjektiivisia. Olen silti yhä sitä mieltä, että greidivaihtelua on olemassa tämän hallin sisällä ja etenkin hallien kesken, mutta se ei tarkoita sitä ettäkö jotain olisi pielessä. Päin vastoin. Antaa olla vaan. Jos joku reitti ei mee, ni sit pitää mennä kotiin reenaa enemmän.

Valosen Ramin kanssa heitettiin läppää greideistä TK:lla ja muistaakseni paras järjestelmä olisi kutakuinkin seuraava:
H = helppo 4
PK = perus kamaa 5a-5c
MV = melko vaikea 6a-6b
V = vaikea 6c
VV = vtun vaikea 7a-7b+
IVV = ihan vtun vaikea 7c-7c+
HV = helvtin vaikea 8a-8b
IHV = ihan helvtin vaikea 8b+ ja sitä vaikeammat

Siitä sais kiipeilylehteenkin ihan uutta sävyä, kun kansitekstissä lukisi, että Rami Haakana kiipesi jälleen ihan helvetin vaikean reitin! Eikö vain? Ja kaikki numeroista tietämättömätkin olisivat heti kärryillä, kuten mutsit, kummit ja mummot. Loppuu se gradehunttaaminen ku kaikki jahtaa hooveetä. Karkeasti ottaen Suomigreidisysteemi on hyvä, koska kutonen sisältää lähes kaikki numerot ja kirjaimet, eli se riittää jos onsaittaa nimenoman tiukkaa kutosta suomessa.

Macleodin uusimassa kirjassa ja saman äijän blogissa mainitaan usein, että sturtseja tulisi ottaa joka kerta kun köysittelee. Kokeilin tätä käytäntöä ja kiksit siitä kyllä saa, kun vapaaehtoisesti tippuu köyteen. Otin ekat pannut Turussa viikko sitten hänkillä. Ennen tippumisia ohjeistin tsekkiläisen varmistajani, että what's the name of the game. Kiipesin pultin yläpuolelle vain vaivaiset puoli metriä, rullasin katon rajasta takaisin pultin kohdalle, tsekkasin solmun, vilkaisu varmistajaan, ja sit mentiin sydän kurkussa!! Edellinen sturtsi oli Rollareilla kesäkuussa. Toistin saman palatsin katossa ja viime reeneissä Salmisaaressa. Mun mielestä tippuminen on aika hyvä osa lämmittelyä, koska siinä saa liidipään kondikseen ja viimeistään tippuessa alkaa heräämään.
Suosittelen kokeilemaan, Davidilla oli pointtia tässä.

Tässä kiipeilyvuosien varrella, varsinkin tänä syksynä ja alkutalvesta on moni valitellut motivaation puutetta. Noh, satuin lukemaan kirjaa aiheesta Ihmisten johtaminen. Sovellan tässä erään kappaleen motivaatiosta kiipeilyyn:
Kiipeilyssä on tärkeää oivaltaa motivaation olemus ja merkitys. Motivaatio rakentuu perustekijöistä, joilla luodaan edellytykset motivaatiolle ja motivaatiotekijöistä, jotka rakentavat itse motivaation.
Perustekijät muodostavat kivijalan ja perustan motivoitumiselle. Näitä tekijöitä ovat olosuhdetekijät kuten kiipeilymahdollisuudet ja harjoitteluilmapiiri sekä määrä + laatu + monipuolisuus. Näin ollen motivaatio on myönteisten kiipeilytunteiden summa, joita ovat mm.:
- hyvän olon tunne onnistumisen seurauksena, esim. kruxin ratkaiseminen
- kehittymisen ilo
- kavereiden antama tsemppaus


- jännityksen kokeminen ja kiksit
- itsensä ylittäminen
- kykyjen käyttäminen, uuden oppiminen ja uuden opettaminen
- osallistumisesta saadut fiilikset
- yhtäjaksoinen fokusoituminen

- Elämykset
- Flow


Motivaatio ratkaisee, käytämmekö kiipeilyyn kyvykkyydestämme vain murto-osan vaiko kaiken. Merkittävää on myös se, että motivoitunut kiipeilijä ei kypsy reenaamiseen läheskään yhtä helposti kuin motivoitumaton. Motivaation tuomat positiiviset fiilikset lataavat kiipeilijän henkisiä voimavaroja koko ajan.

Toivottavasti tämä pieni kappale sai myös sinun motivaation heräämään talvihorroksesta. Esim. milloin viimeksi olet oikeasti palkinnut itsesi kehittymisestä, eli korjannut kovan työn hedelmiä? Tai oletko antanut itsellesi mahdollisuuden nauttia kiipeilystä sen sijaan, että vain raahaat itsesi hallille? Jos haluat motivoitua, sulla täytyy olla myös selkeä tavoite, jonka toteutuminen onnistuu 90% varmuudella. Tavoitteen lisäksi on hyvä olla visio, eli se iso unelma, jonka ei tarvitse aina edes toteutua, mutta se että se on olemassa, se jo motivoi. Mun visio on 8a ja sitä kohti mennään toteutu se eli ei, mut jos ei edes yritä, ei varmasti myöskään onnistu. Hauskaa on ainakin ollu. Ja viime kesän parhaisiin hetkiin sisältyi ehdottomasti Satorin tyyppaaminen Stokassa, kuvassa. Isoja otteita nelivitosella hänkillä, joten arvelin kokeilla. Ja kannatti, koska vasta monon tullessa vastaan tie katkesi, mutta siihen on onneksi lääke nimeltä biistmaker kakstonninen. Muistaakseni Andrada oli kavereineen käyny onsaittaamassa tän reitin viime tai toissakesänä.



Tällä kertaa tuli melkonen vuodatus, mutta bloggaaminen on nykyään harvinaista iloa, että tekstiä tulee kun siihen on mahdollisuus. Blogi ei hiljene, mutta saattaa jäähtyä välillä elämäntilanteen takia.
Jees, tippuillaan jälleen tiistaina Salmisaaressa!

Motivaatio on hyvä tunne, muista se.

HOOOVEEEEE!!!!