Joulukalenteri 20

Evidenssiä Mikan 7a fläsästä konalassa. Hieno homma!

j 7

Espoon mahtavia bouldereita kävin kokeilemassa viikko avajaisten jälkeen. 7a, ei menny flässinä eikä muutenkaa. Mut hieno veto!

Herttua

Iltakiikut. Eihä ne jalat pysyny seinässä.

t-wall

Kaveri kävi ja kirjoitti stoorin. Käy tsekkaamassa:
http://joskusviela7a.blogspot.fi/2014/01/yllapitoa-ulkomailla-mr-n.html

Kyseinen halli: http://twall.jp/
Paljon ovat saaneet otteita seinään kiinni, vaikuttavaa, nice.

Takaisin kouluun

Me käyttäydyttiin huonosti, möykättiin ja luukutettiin musaa täysillä, oltiin vanhoja ja sitte me kiivettiin.

kollaboraatio 2

6c, vikajatko.Ei menny,ei edes Kroatian kuosilla.
Lisää juttua Hannan blogissa

7a"ish" yläkerta, ei menny perjantaina, eikä sunnuntaina.

Mutta ei ihan kaikilla jää sendit vikalle koukulle. Kuulin nimittäin Mikan (Heikkinen, Oulu) saaneen projekin pakettiin, joten kysyin pari kuvaa ja 7 kysymystä. Skumppaa ja sikareita Mikalle!

Kiitos Mika kuvista ja vastauksistasi.

1) Mikä boulderi? Suositteletko? Ilmeisesti oli kivaa, kun yötä myöten piti rampata?

Lumikivi, Lumijoella. Reitti Pällitesti (7A). Kyllä tuota täytyy suositella, juuri tältä boulderilta löytyy mielenkiintoisia reittejä ja kyseessä on myös Lumijoen korkein kivi. Lumijoen sektori on muutenkin kiva ja sen kaikki 7 kiveä tarjoovat vaihtelevaa kivenlaatua ja vähän kaikentyylistä reittiä. Kivahan tuolla on yötä myöten rampata :)

https://27crags.com/crags/lumijoki/topos/lumikivi

2) Montako kertaa piti yrkätä, mikä beta?

Tuota Pällitestiä oon tyypannu useemmassa sessiossa jo. Nyt oli eka kerta oikeesti kitka-aikaan ja se on tolle reitille aika olennainen juttu, se kun tuppaa kesäaikaan olemaan aika liukas. Toki kovat kiipeilijät tikkaa tuon vuodenajasta riippumatta. Betana käytin aika pitkälle 27cragsin sivuilla olevan reittivideon betaa. Puolivälin pitkässä muuvissa yritin aluksi toisenlaista betaa kun ensin tuntui, että ulottuvuus ei riitä siihen heelhook-toehook-komboon. Lopulta vaihdoin siihen huukkikomboon ja sillä sain reitin sitten tikattua. 

Kiipeilyvuosia on nyt takana reilut 4,5.

 3) Mikä pädi?

Mulla on kaks pädiä. Reilut pari vuotta on käytössä ollu Ocunin Dominator ja menneenä kesänä hankin saman firman Sundance-mallin pikkupädiksi.

 4) Kausi jatkuu valojen kanssa? Onko tavaroita hävinny pimeään mettään?

Kausi jatkuu kyllä jos vaan kelejä riittää. Mulla valojen kanssa kiipeily on alkanu vasta tänä syksynä. Nyt muutama reissu on takana ja kyllä se tuo lisätunteja valosaan aikaan niin, että session vetäminen työpäivän jälkeenkin onnistuu mainiosti. Se on myös ihan oma fiiliksensä kun pimeässä pääsee valojen kanssa tikkaamaan jonkun projektin. Otsalamppua suosittelen kiinteiden valojen kaveriksi. Reitin toppiotteet voi muuten jäädä pimentoon ja alastulo saattaa olla aika petollinen jos ei ole mitään valoa kiven toiselle puolelle. Tavaroita ei ole vielä hävinnyt vaikka viime reissulla yksi valaisimen akku olikin hetken aikaa hukassa. Oli tippunut auton viereen ennen boulderille lähtöä. Tarkkana saa siis olla pimeässä. Session lopussa täytyy aina tarkistaa valojen kanssa kiven ympärystö. Pitää muistaa myös tsekata ettei ole tullut epähuomiossa heitettyä paitaa taikka mitään muutakaan puun oksalle roikkumaan. Niitä ei meinaa pimeässä enää kunnolla huomata. Valoina mulla on ite viritetyt led-valaisimet. Akkuina käytän monitoimityökalun ja porakoneen 10,8V lion -akkuja. Noista virityksistä lähtee kummastakin 1100 lumenia valoa ja se tuntuu riittävän. Kaksi valoa on siitäkin hyvä, että reitin voi valaista kahelta suuntaa, jolloin varjoja muodostuu vähemmän.

5) Mikä kiipeilyssä kiehtoo? Tekeekö se onnelliseksi? Vai kiipeilyhulluksi?

Tää onkin hyvä kysymys. Kiipeily kyllä kiehtoo ja tekee onnelliseksi, mutta miksi. Kiipeilijät varmasti kaikki tietää mikä siinä kiehtoo, mutta "tasamaantallaajille" sitä on joskus vaikeampi selittää. Itelleni kiipeily on jatkuva haaste. Koskaan ei oo valmis ja aina täytyy jotakin osa-aluetta kehittää, että voi päästä seuraavalle levelille.

Kiipeilyhulluus. :) Kiipeily on kyllä sellanen laji, että siihen helposti syntyy se hulluus, ainakin joillakin. Ei siis kuitenkaan tartte olla hullu, että alottaa kiipeilyn, se vaan vie mukanaan kun sille tielle ittensä nakkaa. Omalla kohalla on käyny niin, että mitä enemmän kiipeää sitä enemmän haluaa kiivetä. Ensimmäisen kiipeilyvuoden kerran viikossa -rytmin kun vaihtoi kaksi kertaa viikossa -rytmiin, huomasikin yhtäkkiä kiipeävänsä kolmesti viikossa. Ja ihan samanlaista tarinaa oon kuullu kiipeilykamuilta. Nykyään sitä jo kiipeilyreissulta palattaessa aletaan automatkalla puhua seuraavasta reissusta: Minne mennään, mitä reittiä ja olisko se jo ylihuomenna vaikka tänään vedettiinki viimeset muuvit seittemän sormea teipattuina - kyllä se nahka siitä kahessa yössä sen verran paranee. Ulkokautta tupataan myös jatkamaan kaikenlaisilla konsteilla ja valot on yks keino. Kuivana syksynä niiden avulla voi kiivetä vaikka puoleen yöhön kun vähäinen ilmankosteus ei tiivistykään kiven pintaan kuten elokuun kosteina iltoina. Tätä voi jatkaa lumien tuloon asti. Keskitalvi ollaan sitten olosuhteiden pakosta sisällä, mutta kevättalvella tosikovat kiipeilyhullut käy kolaamassa lumet kiven ympäriltä ja päältä pois. Näin kausi saadaan käyntiin aikasemmin kun kivi on jo kuivaa vaikka metässä on vielä puoli metriä lunta. Voi tää koko touhu jonkun mielestä tuntua hullulta, mutta alan kai ite olla jo niin hullu, että tää on se normaali.

6) Vinkkisi kanssakiipeilijöille, jotka haluavat saada seiskoja tikattuja?

Jos haluaa pelkästään tikata seiskan se voi onnistua jopa niinkin, että valitsee omille vahvuuksille sopivan seiskan projektiksi ja alkaa työstää sitä. Se ei välttämättä mene ekalla sessiolla eikä tokalla, mutta vähitellen kun muuvit alkaa olla hallussa siinä pääsee kokoajan eteenpäin ja jonain päivänä se tulee tikatuksi. Jos taas haluaa, että mikä tahansa 7A menee sessiossa, niin sillon mun mielestä merkkaa enempi volyymi. Pitää kiivetä pohjalle paljon niitä helpompia reittejä, jolloin oma muuvipankki kasvaa ja silmä tarvittaville muuveille kehittyy. Ite yritän enempi soveltaa tätä jälkimmäistä tapaa ja siinä riittää tekemistä vielä. Jospa seuraavilla Boulderfesteillä ei tulis enää vastaan 7A:ta, joka antaa mulle turpaan :)

7a) mikä seuraavaksi?

Riittäähän näitä seiskoja projekteiksi. Pari reittiä olis tässä lähistöllä menoillaan jos vaan pääsee vielä käymään. Lumijoella olis Bankart (7A), jonka ihan viimesistä muuveista kävin tippumassa pari viikkoa sitten. Kiimingin suunnalla Hyttyskivellä olisi oottamassa Broscience (7A+), joka tuntui kohtuullisen iisisti kulkevan loppusessiosta reilu kuukausi sitten. Oikeestaan vaan toppaus släbiluiskalle jäi tekemättä kun jerkku loppu ranteesta.

-mika-

kollaboraatio

Käytiin Riistavuorella valojen kanssa ennen Kroatian reissua. Hanna oli kuvaamassa, käy kattomassa:
https://siltapelto.wordpress.com/2016/10/13/pimeaa-touhua/

1000lumen heitin riittää ihan hyvin.

Andy Sisussa

Napattiin Anthony "Andy" Gullsten haaviin. Vielä oli reitti kesken, mutta varsin hyvällä mallilla työ alkoi olla, että saatiin pieni haastis puristettua kaiken tohinan keskellä.

Moi Andy, voisitko kertoa vähän mitä haet kisareitiltäsi?

Herkempää, että joutuu huukkaa ja otteet on laatikoissa, mutta myös teknisempää, että niihin pitää osua aika tarkkaan. Vähä semmosta dynaamista, monipuolista, pitkiä vetoja. Alku on hieman outo. Juuri nyt viimeistelen reittiä ja teen pientä hienosäätöä. Ehkä se toka muuvi tulee mieluummin olemaan vaikeampi kuin eka. Tavoite on siisti esteettinen linja.

Millainen tapahtuma Sisu mielestäsi on? Kilpailu?

Ehkä tämä on enemmänkin show, jos haluaisin kisan näitten tyyppien kanssa, sitten se olisi world cuppi tai maailmanmestaruuskisa. Tämä on tapahtuma, jossa saadaan jengiä kiinnostumaan kiipeilystä. Kisat tulee Yleltä (http://areena.yle.fi/1-3377320)  ja lisäksi telkkarista (TV2 3.4. klo 19:10) tulee Kylmää kiveä dokumentti. Melko hieno kiipeilyviikonloppu!

Käsittääkö ihmiset millaiset kiipeilyn supertähdet on tänne saatu?

Niin, ei tämmösiä tähtiä joka viikonloppu näe. Harvoin pystyy tällai järjestämään.

Miten otteet ja reittipaikat valittiin reitintekijöiden kesken?

Otteet valittiin, että teemana on jenkit vs. suomi. Dave on jenkkikapteeni. Henkalla (Suihkonen) oli nyrkeissä otteet, joista Dave (Graham) valitsi mustat, ja me saatiin oranssit.

Seinäpaikan sai itse valita, mihin tehdään, ja seinien mukaan valittiin otteet, että reitilleen mieleisensä otteet saa valita valikoimasta. (otteet levällään hallin lattialla, satoja mustia ja oransseja otteita).

Luetko kiipeilyblogeja?

Jotain perus instagrammia, facebook, ja nykyään lehdetkin ovat netissä nähtävillä esim. Rock and Ice. Nykyisin Mikkelintyöväen blogia tullut luettua (http://tyovaenkiipeilijat.blogspot.fi), se on ihan mahtava ja paljon sanottavaa jaettua.

Oletko tavoittanut sinun kiipeilyunelmasi?

En ole kyllä ajatellut asiaa. Ei ole suoranaista tavoitetta, koetan elää siten, että elän semmoista elämää, josta nautin ja mitä mä tykkään tehä. Tiettyinä kausina keskityn tiettyihin asioihin, että tänä kesänä ajattelin mennä Ceuseen ja yrittää tosi vaikeita reittejä. Kun taas viime vuonna menin Rocklandsiin ja siellä oli tavoitteena kiivetä vaikeita bouldereita. Tavoitteena päästä työstämisen makuun. Kun kaikki paikat on uusia, niin kaikki reitit on uusia. Että työstätkö yhtä 8ctä vai kiipeetkö kymmenen 8a:ta. Totta kai haluan kiivetä kaikki klassikot ensin ja sitten vasta työstää niitä vaikeampia. Kuukauden reissussa jää yleensä harvemmin aikaa työstämiseen.

Missä vaiheessa tiesit, että kiipeilystä tulee iso juttu?

No se tuli vähän yllätyksenä. Että kun aloitin kiipee kolmetoista vuotiaana, ni silloin Nalle oli jo iso juttu. Että en ikinä ajatellut, että kiipeisin samalla tasolla kuin hän. Että tarpeeks kun tekee, niin siinä kehittyy. Se riippuu motivaatiosta ja asenteesta mitä kyvyillä ja ajalla tekee.

Mikä on sinun vahvuus?

Kyllä sanoisin, että se on pää, että tiedän mitä pitää tehdä. Teknisesti kiipeän varsin hyvin, koska olen kiivennyt paljon suoralla seinällä. Parasta tekniikan kehittämisessä on se, että keksii itse, miten jonkin reitin pääsee omalla tavalla helpommin. Jos ei ole tarpeeksi vahva, tai ei pääse, on pakko keksiä eri tapa.

Analysoin muita kiipeilijöitä ja miten ottaa otteista kiinni, jos mennään hifistelyn puolelle, niin se alkaa olemaan jo mikrobetaa, että miten ranteen kulma on tai miten polvi tarkalleen on sisään tai ulos päin. Se vaikuttaa loppujen lopuksi paljon. Koordinaatio on tärkeää.

Koetko olevasi lahjakas?

Oon kyllä aika lahjakas kuluttaa aikaa kiipeilyssä.

Ennen kiipeilyä pelattiin frendien kaa tyyliin lätkää ja futista ulkona, mutta en koskaan mitään urheillut. Kiipeily loksahti kohdilleen ja kiinnostuin.

Miten siun sormet on kestäny?

Ihan hyvin, yhtä pulleytä huolimatta. Pulleyn parantuminen kokonaan kesti melkein vuoden, ennen ku uskalsi alkaa oikeasti vetämään.

Miten ohjeistaisit naperokiipeilijöitä tai lapsiryhmiä?

Tärkeää on, että oppii kiipeilemään luonnollisesti. Suosittelisin sitä, että keskittyy miten lähtee kiipeemään, että suunnittelet ensin mitä kiipeät. Improvisointi on tärkeää. Osasta nykynuorista näkee, että ne on törkeen vahvoja, mutta sitten kuitenkin jalat lipsuu. Eikä keskitytä tarpeeksi.

Kiitos Andylle haastattelusta.

Muista tsekata myös Andyn esiintyminen aamu-tv:ssä:

http://areena.yle.fi/1-3387942

6b

Jussin paini.

Sumua

Pasilassa

Kutonen

Flässikamaa Mikalle.

Pinkki

Kyllähän se menee, kun on softia.

Plussa

Pinkki

Miks ei

Rohkeasti vaan seinälle!

http://www.hs.fi/kaupunki/a1453095271774

Ouppenit

Porukkaa on.

tuoksu

Pasilassa on tehty vaikka mitä. Nägöjään oon ollu pitkään poissa geiviltä. Hienoa, että hyvä muuttuu paremmaksi. Arkinen boulderin kuvaaminen on jotenkin niin tärkeää. Tää on meidän (tai monen) elämää, kipua ja iloa tässä tänään tällä hetkellä. Turhautumista ja toivoa, onnellisuutta. Yksi liike, otteiden välinen etäisyys ja siinä on koko maailma. Joskus se yksi liike on jotain jota ei koskaan unohda. Se täydellinen muoto, se ote, se miten se ottaa haltuunsa. Kyllähän se opettaa, jos malttaa oppia, se vie aikaa. Kaiken ajan kaiken aikaa.

Kalymnoksella oli lämmintä. Oikeastaan viikossa ehti ainoastaan tajuamaan, että siinä paikassa on jotain hyvin hyvin erikoista, otteiden meri tähtitaivaan alla. Isolla Rotalla käytiin nykimässä Ceetä, tsiisös mikä kokemus. Laittelen sitten joulukalenteriin koostetta. Malttakaa siihen asti. 300mm raksutti varsin hyvää tulosta.

Kiinnitin huomiota, että matka DWS:lle olis ollu täydellinen raidi lonkkarille.. Suunto vinkkasi, että 350m verttiä alamäkeen, niissä maisemissa. Loppu 70korkeusmetriä loivaa rullailua rantaan asti ihan ookoo pinnoitteella. dääm.

kutsuu luokseen.

Illat pimenevät. Herra Lumen "one thousand" ladataan ja painutaan mettään hohtaville syyskitkoille. Treeni-ikkuna alkaa aukeamaan. Triathlon on listalla. 

Öbaut kuukaus sitte eka YH-riathlonitestaus meni suurin piirtein näin: pyörä 7km, uinti 500m ja juoksu 2km. Kundi oli mukana. Ei varmaan tarttee erikseen sanoo, että juoksu oli tuskaa saunan jälkeen.

oisko tässä pätevää reenimusaa?

Tai tässä

http://teamgoodchillaz.blogspot.fi/2015/10/would-be-nice-to-send-something-this.html

Good job Anssi!

Uutta matskua

Lähtiskö joku kaveriks harjaa?
Tuskin mitään ihmeellistä kiivettävää, mutta eihän sitä vielä tiiä.
Kiitti Paavo kuvasta:)

Pihalla

Haastaja

Semi-rad ulkokausi

Useimmille ulkokausi tarkoittaa....
 ja toisille taas tätä..

c. Niko M.

From semirad:

“Got me on belay?”

“On belay,” Nick said.

“OK, climbing.”

“Not for long,” Nick said.

Lisäsin blogifloulistalle nämä, jotka tulivat sattumalta vastaan
http://thestonemind.com/
http://semi-rad.com

Tässä muutama poiminta sadepäivän lukulistalle:
http://semi-rad.com/2014/01/chart-is-there-a-cute-girl-at-the-climbing-gym/
http://semi-rad.com/2011/08/how-to-talk-shit-to-your-climbing-partner/
http://thestonemind.com/2015/01/06/12-tips-for-making-the-climbing-gym-uncomfortable/
http://thestonemind.com/2014/07/01/8-symptoms-climbing-deprivation/

Nimi semirad on hauska, koska se on realistinen. Kaikki ovat niin "so psyched" ja "so mega-rad", mutta ei ne oikeasti ole. Paskapuhetta. Me tavalliset kiipeiljät ollaan semirädejä, 6a on hyvä, koska se on semiräd, rollarit on semiräd, suomen talvi on semiräd, keski-ikä on semiräd, nuhayskä on Semi-Rad. Elämä on semiräd. Ei tarttee olla aina niin hemmetin psyched. Hyvä nimi.

Sain tikattua ekan 6c+:n konalassa kolmisen viikkoa sitten. Sekin oli semi-rad.
Hiljalleen pääsee siirtymään ulkokauteen.

• “You can pull on that piece of gear if you can’t get the moves. Remember, there’s no cheating in climbing — only lying.”

Thanks semi-rad.
----

Pari ruutua.










update: Joltakin unohtui mankkapussi Riistavuorelle viime viikon lauantaina 14.3.2015
Otin sen talteen, ilmoita jos omasi on hukassa. Musta bägi tekstillä KLIMWINKEL

halleja

Kuukauden aikana tuli kierrettyä muutama halli. Kiipeily on ollut vähäistä, mutta sitäkin avartavampaa. Otin kuvia dokumentoidakseni hallimeinkiä.




Dortmundin tehdas.

Jyrkkää vuoritehtaalla (berg werk).




Boulderwelt Frankfurtissa.


DAVin halli Frankissa.

Jyrkkä profiili on maukas.


DAVin bouldernurkka.

Gabi liidaa.


Keli oli tunnelmallinen.

Meininkiä Pasilassa.



Tuossa tuli roikuttua.

Kutosta Konalassa.


Tää limenvärine kutone jäi elävästi mieleen. Purettu pois jo.


Alvi reitinteossa.

Beekoossa on se hyvä puoli, että samalla lipulla voi kiertää kaksi tai kolme hallia saman päivän aikana. Aloitin voiman etsinnän ja tämän vuoden ekat reenit on vedetty ihan hyvissä tunnelmissa Konalassa ja Pasilassa. Ekalla kerralla meni viistoista kutosta ja toisella kerralla kolkyt yks, tosin kävin sekä Konalassa että Pasilassa. Kolmannella kerralla tais mennä vähä yli kakskyt.
Marrasjoulukuun vaihteessa oli intensiivinen sormilautailuepisodi, harjoittelin lähinnä maksimia ja pumppikestoa. Ilmeisesti se oli ihan hyvä juttu.

Tässä eilinen tikkilista:
Konala klo 10:50 
1. 6a pinkki helppo
2. 6a pun helppo. Muotoja
3. 6a vihr. 
4. 6a valk onsight
5. 6a valk
6. 6a släbä vihree
7. 6a musta hänkki
8. 6a musta. Iso nyrkkiote
9. 6b vihr. Incutteja vertti. Saitti
10. 6a. Sininen, feissii. Outo muuvi
11. 6a+ hänkki. Voimakestoboulderi
12. 6a beige släbi
13. 6a kelt pallossa
14. 6a+ pun hänkki
15. 6b kelt. Underi. Ihan kiva
16. 6a sin. Loppuote pallero
17. 6a+ sin. hänkki
18. 6a kelt. Hänkki
19. 6b. Kelt
20. 6a+ sin. Muotoja ja krimppi. Ei paha
21. 6a+ kelt flässi
22. 6a släbi valk. nurkassa

Pasila klo 12:22
23. 6b saitti. Vihree. Loppu dyno sivuittain krimpistä tattiin. Vertti
24. 6a saitti. Sininen
25. 6a vihr. Saitti
26. 6a fläsä. Ruskee.
27. 6b keltane. fläsä. Lukko että pääsee toppiin
28. 6a kelt. Tatti muoto
29. 6a sinine tatissa
30. 6a+ tiukka voimakesto oranssi tatissa
31. 6a+ sininen.  Huukki ja kantti. Kiva
32. 6b musta. Pari isoa muotoa nurkassa
33. 6a punane släbi. Helppoa tasapainoilua
34. 6a musta hänkki kahvoilla
35. 6a+ pinkki. Pientä ja pitkä veto toppikanttiiin
36. 6a beige onsight

Isatis 13:30
37. 6a onsight. Vihr tatissa. Kahvoja
38. 6a musta tatissa. Hyviä otteita
39. 6a lila. Tatissa. Huukki kantti
40. 6a valk. Tasapainoilua, kitka lähtö. Päivän paras reitti.
41. 6b. Valk vertti pientä krimppiä. Onsight
42. 6b pinkki. Karkeita kattokahvoja onsight
43. 6a punane v#ttumitäp@5kaa-reitti
44. 6b. Lila släbi. Vaati 3 yrkkää ennenku meni. Päivän toisiks paras boulderi.
45. 6a+ beige. Pokettii. fläsä
46. 6a+ lila tattissa. Tekninen, krimppejä, ei voimaa.47. 6a kelt. onsighti. epämääräinen kanttireitti.

Tähän mennessä, ehkä kovin boulderhalliponnistus ja vielä pystyy parempaan, palautteluajat oli melko minimaalisia.


Meininkiä Isatiksessa.

Tuohon vihreeseen kuusaaplussaan hyyty.

Toinen kutone, joka jäi menemättä.



keltane 6a+ flässinä, joku jäbä lämppää seinällä.

Ens kertaan. cu