yks nolla kolme

Tämä seinä kiehtoo viikosta toiseen. Sunnuntaina kävin eka Konalassa kiipeemässä sen minkä pysty ja sitten menin Pasilaan. Ei oikein kulje, mutta tilanne on mikä se on. 

Koulussa useimmat muuvit ovat limiitillä, mutta hiljalleen otteet tuntuvat paremmilta ja paremmilta. Eniveis, kyllä se hyvältä tuntu, ku sai pysymään topissa. Juhlistetaan sitä jälleen kerran äxön kuvalla. 

Tänään vedin 103 leukaa, ihan vaan kokeeksi. No kahvoista tietty, mitää listoja pysty.

Lakipiste

Muistiinpanoja fysiikan luennolta. Liike saavuttaa lakipisteen, mutta pysyy kuitenkin tasapainossa. Tämä on edellytys liikkeen onnistumiselle. Tukikäsi ei pelkästään pidä loppuun asti kiinni, vaan myös vetää/työntää koko ajan, sekin on välillä vaikeaa, muttei mahdotonta. Nopeissa liikkeissä tapahtuu paljon yhtä aikaa, mikä tekee niistä kyllä siistejä. 

Kun käsi vihdoin hiljalleen laskeutuu toppirimaan/toppiotteeseen, pitää päättää otatko kiinni oikeasti vai onko lentopallomaila liian väsynyt. Onko tämä toppikoppi plyometrinen tapahtuma (http://www.powercompanyclimbing.com/blog/2015/05/campusing-part-3-plyometrics.html)? Vai tapahtuuko toppiotteesta pitopäätös jo ennen pomppua. Seuraavaa luentoa odotellessa.

Sillä välin treenibetaa voi käydä kuuntelemassa täältä:
https://www.trainingbeta.com/trainingbeta-podcast/

        noin 6b+ boulderi.

Takaisin kouluun

Me käyttäydyttiin huonosti, möykättiin ja luukutettiin musaa täysillä, oltiin vanhoja ja sitte me kiivettiin.

Lasipa

rajapinta

6b

Jussin paini.

Sumua

Pasilassa

40astetta

Hyvä hyvä seinä, "hyviä" otteita, hyvä jumppa.

tuoksu

Pasilassa on tehty vaikka mitä. Nägöjään oon ollu pitkään poissa geiviltä. Hienoa, että hyvä muuttuu paremmaksi. Arkinen boulderin kuvaaminen on jotenkin niin tärkeää. Tää on meidän (tai monen) elämää, kipua ja iloa tässä tänään tällä hetkellä. Turhautumista ja toivoa, onnellisuutta. Yksi liike, otteiden välinen etäisyys ja siinä on koko maailma. Joskus se yksi liike on jotain jota ei koskaan unohda. Se täydellinen muoto, se ote, se miten se ottaa haltuunsa. Kyllähän se opettaa, jos malttaa oppia, se vie aikaa. Kaiken ajan kaiken aikaa.

Kalymnoksella oli lämmintä. Oikeastaan viikossa ehti ainoastaan tajuamaan, että siinä paikassa on jotain hyvin hyvin erikoista, otteiden meri tähtitaivaan alla. Isolla Rotalla käytiin nykimässä Ceetä, tsiisös mikä kokemus. Laittelen sitten joulukalenteriin koostetta. Malttakaa siihen asti. 300mm raksutti varsin hyvää tulosta.

Kiinnitin huomiota, että matka DWS:lle olis ollu täydellinen raidi lonkkarille.. Suunto vinkkasi, että 350m verttiä alamäkeen, niissä maisemissa. Loppu 70korkeusmetriä loivaa rullailua rantaan asti ihan ookoo pinnoitteella. dääm.

kutsuu luokseen.

Illat pimenevät. Herra Lumen "one thousand" ladataan ja painutaan mettään hohtaville syyskitkoille. Treeni-ikkuna alkaa aukeamaan. Triathlon on listalla. 

Öbaut kuukaus sitte eka YH-riathlonitestaus meni suurin piirtein näin: pyörä 7km, uinti 500m ja juoksu 2km. Kundi oli mukana. Ei varmaan tarttee erikseen sanoo, että juoksu oli tuskaa saunan jälkeen.

oisko tässä pätevää reenimusaa?

Tai tässä

http://teamgoodchillaz.blogspot.fi/2015/10/would-be-nice-to-send-something-this.html

Good job Anssi!

Miksi?

Kävin käsipaino kourassa pasilassa. Frendien moikkausten jälkeen guuglailin bouldereita, miksi ne muutamat seiskat näytti niin helpoilta? Ehkä tokavika ote onkin jäynä? Ei ollu tossuja mukana, eikä sukkakitka nyt oikein innosta. Krimppi tuntu vahvalta kahden viikon tankkausjakson päälle.

Edellinen sykli päättyi ilman sebaria, mutta köysihetket sen parissa olivat varsin kannustavia. Ei oo kiire 7bn kanssa. Nöyryys lisääntyy metrien myötä.

si si, pasi lasi, si si!!
Ehkäpä pitää käyä tossujen kanssa siellä.
Unohdin ottaa kuvan. Pitää korjata asia ens kerralla.

Neljä hallia

Kuten kuvista näkyy, viikon sisällä on tullut kierreltyä Suomen parhaissa halleissa. Pasilassa tykittelin tota punasta kutosta, joka puhuttelee henkilökohtasesti melko kovalla "volyymillä". Epäilin ettei siitä mitään tulisi, mutta pääsin eteenpäin. Sellanen motivoi, varsinkin kun on fiilis, että on kohtalaisen paska kiipeilijä, jota halliboulderointi vie vaan syvemmälle suohon. No siihen on vaan yks lääke, ei piä antaa periks. Vaikee olla hyvä sellasessa jota ei oo tehny.

<-- Kato Kelvin Kettunen tikkaa vaikka pulley pamahti varttia aiemmin. On se kova!


Viimeset viis kertaa kun ollaan käyty Turussa, on satanu vettä. Joku ihme homma siinä on. Aamulla tekstailin Jussin kaa ees taas, että kuivaa? vai puolikuivaa? Kyse ei ollut juomista.

Olin jotenkin asennoitunut henkisesti siten, että pistän loputkin sormet paskaksi tehtaalla oikein ajan kanssa, mutta onneksi sinne tuli pikku-kirniäisten synttäriporukka ja Olli usutti luolavuoren suuntaan. Arvaa oliko sillä aikaa alkanu vettä tulemaan ku otettiin kierroksia Tehtaalla..

Kuvassa Olli vartioi mun räbeltämistä. Yritin kiireessä saada kruksimuuvin tehtyä. 6a+
Sainkin, mut aika loppu ennen linkitystä. 

ähä ähä, tää vanha kettu ties, että jos pisaroisen välistä näkyy vielä kuivaa asfalttia, hänkit ei oo ehtiny kastua.  Eikä ne ollukkaa. Sormet tarttis nopeesti granittiterapiaa, kun niillä taitaa olla jonkin asteinen muoviallergia, johon minkään valtakunnan kortisonit ei tepsi. Kuule, Golfin polykapselit sinkoili liikenneympyröistä ohikulkevien mummojen suuntaan riskillä nopeudella, koska kiipeilyikkuna oli jälleen sulkeutumassa ties kuinka moneksi vuosisadaksi.. voe rähmän rähmä.


Jes, märkiä toppeja, joo pervolta kuulostaa. Pääsin kuitenki Oho-Eikun muuvit pienessä tihkussa. Alko sormet paranee yllättäen. Terveisiä vaan Nevalan Sarille, joka oli kundin kanssa skuuppailemassa luoliksella. Mulle yleisön läsnäolo pistää näköjään paremman lähetysdraivin päälle, huutoineen kaikkineen.

Teekoolla maanantaina. Kalastelin harvat ja valitut puolessatoista tunnissa. Toi kyseinen keltasilla otteilla, oli hemmetin hyvä boulderi. Vajaassa kymmenessä minuutissa sai kiivettyä ja siitä tuli kohtalaisen hyvät fiilikset. Samalla kohtaa oleva pinkki pokettiralli, rakettipolli, se meni sentäs flässinä.

Ehkä TK on Suomen paras boulderhalli? Vai johtuko se niistä hemmetin hyvistä bouldereista, jotka lähetin?

Jokohan tää vuoden paras sulkaakausi kohta päättyisi. Pimeys, mikä tekosyy.

Pasilaa

Pasila tuo ensimmäiseksi mieleen juna-aseman..
mutta nykyisin se on cave.
Halliboulderointi on ollut yleensä sellaista pakkopullaa, että välttelen sitä viimeiseen asti. Katotaan tuleeko tähän tulee muutos. Kai hieman epäilyttää miten sormet kestää. Boulderin hyvä puoli köysittelyä ajatellen on se, ettei yksittäiset kovat muuvit polta kaikkia paukkuja liidissä. Sitä tässä tavoitellaan.

Saksan reissun jälkeen kävin heiluttelemassa makkaramahaa seinällä ihan ok tuloksin, flässäilin helppoja kutosia. Kävipä jopa niin, että flässätessä 5c:ltä pomppas jalka irti.. takki auki revittelin ja ihmetys oli suuri!! Urheilu ja avautuminen! Ai että.

Tykkäsin varsinkin keltasesta fontsu-unelmasta. Tollasilla otteilla boulderoi mielellään. Hyvin duunattu ja ruuvattu.
Vieressä se punanen 6c venailee, hermotusta vaatii ja pientä kiukkua.

6b flässin jälkeen päätin lähtee himaan, kyllähän se kahvoilla menee keltä vaan.

Ekan kuvan boulderi ei mennyt jalannostolla, joten skippasin gastonin. Toi kuva antaa hyvää esimerkkiä off-set-balancesta, jota dynaaminen kiipeily yleensä pitää sisällään. Jos suoraan vetää, eikä sivusta, ni eipä pysy. Self Coached climber kirjassa on lisää tästä aiheesta, suosittelen tutustumaan kyseiseen opukseen.

Konalaan seuraavaksi. Parisen viikkoa jos tätä boulderikärsimystä jaksais. Sääikkunaa en oo kytänny kesäkuun jälkeen. Toivottavasti keliä tulee, että pääsis edes ulos boulderoimaan.