Syyskuussa 2017 sain jotenkin kiikut taas kulkemaan, ehkä se on enemmän pään sisältä kiinni, että kulukkeekko vai eikö kuluje.
Toisaalta näin vanhempana ukkona alakaa myös ymmärtää, että aina ei tartte yrittää kiivetä maksimia, vaikka se on houkuttelevaa. Ne höntsäpäivät on tosi hyviä ja niitä tarttee tasapainoksi runttaamiselle, koska maksimi on raskasta.
Työstin tuotakin reittiä aika monta kertaa, eikä se menny, eikä se haittaa. Kivaa oli.
Salmisaari, vihreä krimppi/poketti 7b, hyviä muistoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti