29.4.2011

Kevätsiivoilua

Tunnustuksia.
Parin vuoden ajan minua on kypsyttänyt Turun kiipeilymestoilla yksi asia. Bouldereitten äärellä ja juurella on kaikkea ihme rojua ja roskaa. Löytyy lankkua, teippiä, lasia, lumppuja, natsoja, autonosia jne. Asialle tarttee tehä jotain ja tämä on minun aloite.
Tein facebookkiin eventin, toivon, että saan joitakuita kaveriksi talkoilemaan. Respekt. Kiivetään mestat läpi ja noukitaan maasta isoimmat roskat. Miun mielestä, jos me käytetään näitä harvoja alueita, missä on kiviä, meidän pitäis arvostaa niitä ja pitää niistä huoli. Me osataan tää homma, aikaa ei mee paljoo, että tuskin roskia ees riittää kaikille. Hyvä näin. Ehditään kiipee enemmän.

Ilmoittaudu FB osoitteessa:
Copy alla
Lauantaina 7.5.2011 järjestetään Turussa pientä kevätsiivousta roskatalkoiden muodossa. Tarkoituksena siivota roskat ja epämääräiset rojut pois keskustan kiipeilymestoilta (Luolis, Kärsis & Ravattula +muut tarpeen ja innostuksen mukaan).

Sain tiedon Turun kaupungilta, että ympäristötoimi sponssaa kruxilaisille roskapussit ja hanskoja sekä järjestää roskien poiskuljetuksen. Tarvitsen yhden vapaaehtoisen hakemaan kyseiset materiaalit kaupungin toimipisteestä, kuka voisi jeesata?

Sinänsä ajankohta on hyvä siivousaktiviteetille, koska samalla viikolla on muutenkin ympäristötalkoilua ilmassa kts:http://www.turku.fi/public/default.aspx?nodeid=12068&culture=fi-FI&contentlan=1

Näytetään mallia muille seuroille miten tää homma pitää hoitaa. Hyvä pr on aina kivaa bonusta, vai mitä? Kuka messissä? Talkoillaan ja kränkätään.

Yritetään koordinoida tämä kevätprojekti FBookin avulla. Tervetuloa mukaan parantamaan ympäristömme tilaa ja lisäämään harrastusviihtyvyyttä!

PS. Vartiovuoren puistoon släkkäämään ja miksei lautailemaan pikniksunnuntaina 1.5.2011!

Ystävällisin terveisin, Aki Hassinen 0500-592329

26.4.2011

Pertun taiteellinen puoli

Tämä haastattelu kertoo Perttu Ollilan järjestämästä näyttelystä Viimeinen ehtoollinen, jonka avajaiset vietettiin 17.4.2011 Turun Tuomiokirkossa.

Tuomiokirkossa avattiin merkittävä taidenäyttely. Toit Andy Warholin takaisin kirkkoon. Oliko tämä pisin ja tähän saakka vaativin projektisi? Kuinka greidaisit näyttelyn järjestämisen?

Tämä oli pisin ja vaativin taideprojektini. Hieman vastaava impulssi uudenlaisten merkitysten asettamiseen ohjasi jo TOP 10 -näyttelyä (2006), johon kokosin edustavan joukon suomalaisten levynkansikuvittajien originaaliteoksia. Tuo unohdettu taiteenlaji oli silloin ensimmäistä kertaa taidemuseossa. Viimeisessä ehtoollisessa impulssi vaan on vielä paljon vahvempi: lokaalisti Turun Tuomiokirkon valjastaminen huippunykytaiteen näyttämöksi, globaalisti uudenlainen Warholin esittämisen tapa. Kun sain projektin vireille ja tajusin sen merkittävyyden, lupasin itselleni, että vien sen loppuun asti. Kysymys greidaamisesta on osuva, ei numeroiden tähden vaan kiipeilyprojektivertauksen. Tässä on kaikki tähtitieteellisen greidin edellytykset: näennäinen mahdottomuus, rohkeus, kokonaiskeston edellyttämä sinnikkyys, projektin eteen tehdyt uhraukset, pimeät hetket, maaninen loppukiri. Yksittäisiin kiipeilyreitteihin en ole kohdentanut näin paljon uurastusta, kiipeilyyn yleisesti kylläkin. 



Laitettiinko AW:n työt tarkoituksella pieneen huoneeseen ja onko tässä vertauskuva hänen mieltymykseen haluta pysytellä anonyyminä hieman taustalla joka kerta kun hän kävi kirkossa?
Sijoitukseen oli ensinnä käytännölliset syyt, pienen tilan kontrolloitavuus ja isompien kappelien varaaminen suurille installaatioille. Toiseksi tykkäsin siitä dramaturgiasta, että Warholin ehtoolliskuvat ovat rauta-aidan takana – ikään kuin pyhättö sellissä. Katsojan on hieman jopa kumarreltava päästääkseen siihen tilaan. Tuo minkä sanoit, Warhol piilossa, on lisänäkökulma näyttelyarkkitehtuuriimme, tulkituksi tulemista, joka miellyttää minua. 


Millä perusteella valitsit juuri nämä työt ja artistit näyttelyyn?
Teema ohjasi, samoin kunnioitus näyttelytilaa kohtaan ja sen tuomien rajoitteiden hyväksyminen. Ajattelin onnistuvani vain parhailla taiteilijoilla. Warhol oli koko näyttelyn alku ja juuri, ja minua motivoi uudenlainen tapa paikantaa Warholia taidehistoriaan. Francine LeClercqin installaatio mise en [s]cène oli ollut esillä vain kerran aikaisemmin. Sitä suunniteltiin esitettäväksi Lontoon Saatchi-galleriassa, mutta tuo hanke ei onnistunut. Halusin sen Turkuun kulttuuripääkaupunkivuodeksi, pois varastosta ja vieläpä esille sakraalitilaan. Teos on älyllisesti kiehtova ja visuaalisesti aavemaisen hieno. Kolmanneksi meillä on Agricola-kappeli, joka on ehkä näyttelyn kaunein kappeli ja epäsymmetrisyydessään hankala paikka taideteokselle. Pauno Pohjolainen otti vastaan tehtävän luoda kokonaan uusi teosryhmä tähän tilaan. Kenelläpä muulla taiteilijalla olisi ollut voimaa ja rohkeutta tähän työhön? Lopputulos on vaikuttava.

Sinut tunnetaan kiipeilypiireissä kiipeilylle omistautuneena persoonana. Kuinka pystyit yhdistämään pitkät jopa 14-tuntiset työpäivät, näyttelyn valmistelun ja kondiksessa pysymisen?
Pelkistin elämäni. Loppukirin alkaessa ilmoitin, etten ole tavattavissa kahteen kuukauteen muualla kuin treenipäivinä läheisellä boulder-salilla. Jätin pois kaiken turhan liikennöinnin, esim. lounaspaikassa käymisen, mihin meni aina liikaa aikaa. Treenipäivinä tein yhden normaalin työpäivän, sitten treenihetki, sitten takaisin yötöihin. Tällä metodilla treenistä tuli todellinen henkireikä, ja sitä jaksoi kiskoa muoviotteita sydämensä kyllyydestä. Treenikalenteri ei näytä toivottoman huonolta, mutta enpä löydä siitä myöskään tuttua systemaattisuutta. Lisäksi tuli hiirityöläisen vaivoja eikä unta ollut riittävästi. Katsotaan, mitä kesä tuo tullessaan. Ehkä käytännön syiden sanelema boulder-painotteisuus näkyy innokkuutena alkukruksikkaisiin haasteisiin.

Mistä saa nimmarilla varustettuja kirjoittamiasi näyttelykirjoja?
Kirjaa Viimeinen ehtoollinen; The Last Supper in Turku Cathedral saa Turussa ainakin Tuomiokirkolta, Pienestä kirjapuodista, Kansallisesta kirjakaupasta, Akateemisesta kirjakaupasta, Taidemuseon myymälästä, museokauppa Laurentiuksesta ja taidekappelista. Minut voi yrittää kutsua kahville näihin mukaviin paikkoihin, niin kynäilen jotain etusivulle.

Lehtiartikkelien mukaan näyttely sai medialta runsaasti huomiota. Mitä opit näyttelyn järjestämisestä ja mitä seuraavaksi? Tuleeko lisää kirjoja?
Tässä on nyt mobilisoitu niin isoja asioita ja hitaita organisaatioita, järjestetty transatlanttisia taidekuljetuksia ja hankittu rahoitusta, että ehkä seuraava projekti tuntuu jopa helpolta. Mikä se sitten onkaan. Kirjoja tullee vielä, ideoita ainakin on. Se kiipeilykirjakin on vielä tekemättä, se missä ei todellakaan opeteta solmuja, ankkureita, muuveja eikä treenaamista. 


 
Joko on seuraava kiipeilydestinaatio tai projekti kiikarissa? Millä suunnalla kiilanippu kilisee kesällä?
Kalenterissa on ulkomaan reissuja, Villiin länteen on ikävä, ja koetan kyllä kunnon nurkkapatrioottina edistää Varsinais-Suomen kiipeilyä – siten kuin minä edistämisen ymmärrän. En  nimeä kohteita etukäteen. Tämän viisauden opetti aikoinaan eräs toinen kiipeilijä: ”Kuulet sitten, jos onnistun.”

Kiipeily ja hengellisyys? Kiipeily liikuttaa ihmisen kehoa ja mieltä, oma näkemyksesi tästä?
Ajatellaanpa vaikka pitkien seikkailureittien kiipeämistä: Yhtäältä dynamiikka kiipeilyparin kanssa, toisaalta absoluuttinen yksinäisyys köyden terävässä päässä. Sitten se kummallinen hybriksen rauha, kun lakkaa jännittämästä ja pystyy hiipimään metritolkulla blankkoa feissiä. Sen vastinparina nemesiksen kauhu, kun ylhäältä alkaa kuulua kivivyöryn jyly ja kaikki se hallinnan kokemus pirstaloituu. Topissa on melkein aina kaunista. Maailma näyttää silloin parhaalta mahdolliselta maailmalta, ja kiitos itselle sekä kiipeilyparille ei tunnu riittävältä. En oikein tule toimeen arjen ikävystyttävyyden ja ajan hengen pinnallisuuden kanssa. Kiipeilyä voisi verrata ikivanhaan erämaakilvoitteluun – näiltä retkiltä on joskus jopa vaikea palata takaisin. Kehon treenaaminen ei ole vain Narkissoksen ansa, sillä se tähtää kiipeilyn hengellisen kokemuspuolen voimistamiseen. Nämä kokemukset muistan maailman tappiin asti. 

Vapaa sana
Projektit vaativat aina lähimpien ihmisten tsemppausta ja ymmärtäväisyyttä, niin myös tämä taideprojekti. Kiitos kannustajille! Käykäähän kirkolla.
T. Perttu


-----------
Kiitos Pertulle kattavasta ja mielenkiintoisesta haastattelusta. Lyhyesti voisi kiteyttää, että jos ajan käyttää tehokkaasti hyödyksi, on mahdollista tehdä pitkää päivää ja pysyä iskussa. Tämä on tietysti hyvä uutinen meille kaikille uraraketeille. Ilman terävää fokusta ei tipu timantteja.

This interview is about Perttu Ollila and the art exhibition he curated. A big work. Perttu is famous for his passion for climbing as well as art. The opening of the exhibition was held in the Turku Dom 17.4.2011. The works from artists such as Andy Warhol, Pauno Pohjolainen and Francine LeClercq were presented. Thank you Perttu this interview and your insights about climbing! Keep it up!

20.4.2011

pientä koti-ikävää

Kyllä mitä tätä Suomen skeneä on nähny, ni kyllä Joensuu vetää kärkeen seuroista, vai mitä, hä? Siellä on Pasi ja Areena ja Ansa ja Kooteeoot ja Pikku Henkka ja Rantakylä, UC:n juuret, Kuntokeitaan se erilainen kössikoppi, ihmiset on oikeesti aitoja ja se legendaarinen LENTOKENTÄN BOULDERI, josta sillon ku ukki borealit osti, ni mitää tajunnu. Lisäks on jokiasemaa, tietysti heiniksen kaikki vitoset ja ilosaaren aikaan kaikkia panettaa. Kohta lähen takas Pohjois-Karjalaan. Pitäkää status korkeella, on mahtavat mahdollisuudet teillä siellä.
 (avauduin äsken naamakirjassa, Jussi kelvin Kettusen lähettämään viestiin..)

15.4.2011

now it's on

Tonight Turku bouldering until dusk. Now it's on. Sitting at Elmars place. I let him write, cos he's the man in the house.

Elmar:
Holidays (halipäivä)  ^^ kwel & garbage version 2.0 straight into the ear.

Well, hard workinday. The last before holidays starts. Long Easter holidays.  As I finally left the building and went home, I realised that Aki  rung me up. So I called him back. He picked up the phone, being in Ruokavarasto, where he was buying beer with Lauri, suggesting to get a grip on my climbing shoes and chalk bag to go out to Valio for a boulder.
And so we did.
Maybe the best holidays start that I ever hat. Definitely maybe. (Wonder wall!)

The picture shows Lauri after a  tough fall spotted by chalked hand. We all climbed to the limits.
And we will keep on climbing harder - or go home.

Yea, going home to Switzerland. This is exactly what I gonna do now .
Have great Easter. Keep on rocking in a free world.

So long, Elmar 
PS: leaving new york is never easy. peace.

----------
So that's how Elmar expresses it at the present. By his words and off the record his place ain't no bomb shelter anymore. Tomorro we have a cool get-together rope climbing meeting and then dinner together in indian style, can't wait.

Valio 6a+6c+5a+6b = too easy!

11.4.2011

The zone

Flaten took it's toll (and the night out), so sunday was trad. Mikko did alot better this time, no hangdogging, but instead some bold runners. I had to swallow couple of times while belaying on the stand.

My last climb of the day, toproping one 6b, was excellent. Start hand jamming, which is definitely not my dish, then little thinner finger crack and eventually crimps and very sensitive and holdless top out. Five star route! For a bouldernist 20-30 meters is alot. So during the last climb I really got into the zone, trusting the feet and believing that there is always somekind of hold coming up, even if I doubted it quite alot. I liked that feeling, going to the climbing zone and just carrying on.

This picture is from the mentioned *f*i*v*e* star route.

9.4.2011

Stokan beettaa jalostamassa

Greetings from Stoka. We had a marvelous day in the destinations of Skevik & Flaten. Mikko hangdogged one 6c in Skevik, basic stuff on the face, middle sector. I gave it a go with toprope, had to be careful with the hand. Flaten=hangdog 6c+, some other kind of dog or cat or what ever on 6c and more dogging on Baretta. Got dark and eventually tired. Baretta has good crimps wide apart on 45 degree. Yeah, one move and that was it, not further. Hand did hurt, but only when Mikko fell on the rope and I went on reactions, clutching the rope too hard too fast. Otherwise it seems good, healing fast!!!!! Every climbing day is a good climbing day; when you still got 10 good old buddies in a row ready for action, fingers.

Can also recommend Scandic hotel, I havent eaten such a big break fast for a long time!!! Tomorro more climbing, perhaps stories as well. But now it's time for night life;)
cu
First picture is from the face we didn't climb and the another one shows the 6c, which is left side of the arete. Both are from Skevik.

6.4.2011

Köysimiittinki Palatsi, Turku. Ilmoittaudu FB kutsun kautta.

Lauantaina 16.4.2011 Alkaen klo 17:00.
Sijainti- ja hintatiedot: http://www.kiipeilypalatsi.com/
Kiivetään ja fiilistellään porukalla. Klo 20:00 (/20:30) syömään Indian restauranttiin Delhiin. http://delhidarbar.fi/ saadaan 10% ryhmäalennusta, drinksut normihintaan. Tervetuloa, ilmoittautuminen mielellään FB:n kautta, että osaavat raflassa varata sopivasti paikkoja. Ja paikalle saa tulla konkarit, konkarittaret, nousevat tähdet, sammuvat tähdet, tähdenlennot, kiintotähdet sekä lahjattomat fiilistelijät:) Kiipeilypalatsin (Aho) ohjeistuksen mukaan oksentaa ei saa, kuolla ei saa, mutta kiivetä saa niin monta metriä ku jänteistä irtoo. Loukkaantumiseen tarvitaan lupa;) hehe!

Toiset liidaten, toiset släbärit jalassa yk:llä. Aivan sama, pidetään hauskaa ja vaihdetaan kuulumisia!

Rope climbing meeting at kiipeilypalatsi in Turku. Start 17:00 and at 20:00 we have table reservation in the Indian restaurant Delhi http://delhidarbar.fi/ with 10% discount on the foods, GREAT! Just that you know, they have insane good chicken curry:D
Confirm your participation via FB, cos the table reservation. I booked 25 places as default. Welcome!
-Aki H.

5.4.2011

Nordic Champion 2011

The Nordic Championships 2011 will be remembered as well organised and colourful event in Turku Bouldertehdas.

My role as a part of the BT-team was to work as a door man and during the finals present the finalists. The day was long and demanding, but everything went fine. Good job everybody! Here we have some pictures from the day. 1) Competitors in the isolation, listening the general competition info and rules. 2) Daniel (mr. Flash) Andersson, qualifications. 3) And Robert manteling his way to the top in finals.
 



Just before the awards I started to ask some questions from Robert, but we didn't get really far so we finalized the interview two days later. The funny thing was that I didn't know that five minutes later I would announce him as the winner of the Nordic! I call it intuition! Anyway, here it is, check it out:

1) Tell us about yourself Robert?
Robert Rundin -87. Have been climbing for 9 years this fall. I've worked with climbing for 8 years. I live in Stockholm with my girlfriend Daniela Ebler who also work with climbing.

2) How did you start climbing?

Robert: I was recognized as a talent when i started and fell in love with climbing. I went to the gym every day and spent hours just climbing. I climbed my first 8a back in -05 and I haven't really tried to raise my redpoint level outdoors since then, but I've raised my onsight/flash level to the same.


3) Your training principles?
Robert: 
I work full time in Stockholms best climbing gyms as a routesetter. I climb 5-7 days/week, climbing the boulders I build daytime and then having a session with friends in the evening. I've been building for a lot of competitions in Sweden and I'm familiar to the competition scene. I'm comfortable in the environment.
This year is the first time I've trained with a goal: Worldcups. Now I made a training program that I tried to follow, and that's more than before when I just climbed for fun.

4) Many of the competing climbers are usually quite nervous before the competition attempts (lead on-sight & boulder). How do you control your emotions? Do you train for it?
Robert:
Of course I'm nervous on some competitions and sometimes it gets to me. The best way to learn how to control your emotions in competitions is to compete. You always learn something new from every comp.


5) How about the psychological side of competitions? According to the book Revelations by Jerry Moffat, he says that he read guides for mental control and positive thinking to fix his confidence and psyche for competitions. Did you have this kind of feeling before the competitions: "Today I will win this comp. I'm in perfect shape. I've been working really hard. I'm happy and this is fun" ? Or did it just happen?
Robert:   I guess it just happened, I've been feeling strong and climbing better the last couple of months. I knew I would do fine if I climbed well. But anything can happen in climbing. After the qualification I felt strong but I was really mad that I didn't do problem #4. In the final I felt the same way, strong and confident. But as anybody else I can have shit days. But it feels good because I know that I can get stronger and I know what I need to get better at.

6) You are going to Fontainebleau soon. Have you got any tick list on your mind?

Robert: Yeah, I'm really psyched to go. The plan was originally to go to the first Worldcup in Milan. But in lack of a response from our federation I bought a ticket to Font instead. I was there two years ago and then I just climbed a lot. from 7b down. This time I'm keen to try some of the classics:

- Everything in Cuvier Rempart
- Duel
- Control technique
- Hypothese
- Karma
- ...the list is long =)

7) Do you have some other sports or hobbyes? Running, darts, poker, playing guitar, swimming, art, books?
Robert: Hobbies... hmm. Climbing, girlfriend, climbing, coffee (used to be a barista), climbing, biking (fixed or one wheel), climbing
8) During the Stockholm Nordic competition finals 2010 you put up quite a show. Do you climb the better the more there is cheering?
Robert: Thanks, yeah that gym is sort of my second home. So I felt comfortable and everybody was cheering like crazy. Of course I climb better when people are screaming at me. It's a really good boost.

9) General feedback about the climbing facility Bouldertehdas? Or the competition arrangements?
Robert: The boulder gym was smaller than the gyms I'm used to be in. But the boulder problems were good and the arrangement was really good. All cred to the gym and the people arranging it.

10) Free word
Robert: A big thank you to Solna Klätterklubb and Daniela Ebler for organizing everything. Really nice of them to sponsor so many people to go compete. Thanks to all great Swedish climbers for a nice trip. And thank you everybody who contributed to a nice Saturday night.
I'll see you around, at the crag or at the next competition.
Best regards//Robert Rundin
-----

I personally like the best how Robert answers 7th question:D
Keep it up!
Some more pics from the day: Route making, isolation, Christian, Olli, qualifications, finals and of course our young rising stars.




Ilellä on kyllä muikea ilme:)