fit fat

Näin sitä mentiin tänään:
Hyrräkelalla
5b x5 musta vertti
5b x5 musta

Liidi:
5b OS keltanen vertti
5c x2 oranssi
5b OS vihree kassan vieressä, omilla jatkoilla
5c OS musta omilla jatkoilla, tää oli hyvä, diggasin, reitissä oli myös jotain ideaa
5b+ OS vihree omat jatkot, mukavia otteita

Äkkiseltään summattuna tollanen reilu 150medroos. Ei enää jaksanu yli kahta hunttia huiskia menee. Halusin mennä himaan pikkasen aiemmin. Viimeset metrit kaapelilla jakso vetää vaan sillä ajatuksella, että viikonloppuna en sit kiipee metriäkään (katotaan pystyykö:D) Hiki valui ihan kunnolla.

Noita helppoja onsaitteja vedellessä huomasin, että jännitän ihan liikaa. Kamalat suorituspaineet, koska janoaa ankkureille pääsyä, ihanku se mitään merkkais. Tavallaan siinä menee täysin omaan keskittyneeseen tilaan ja on siinä onsaitin "sisällä" eikä yksinkertaisesti halua mokailla. Sehän on selvä, mutta enemmän kuin onsaittien napsiminen reppuun itsetunnon takia, kannattais miettiä mitä oikeesti voi oppia siinä onsaitin aikana ja etenkin epäonnistuneesta onsaitista.
Ja onsaittaaminen on taitolaji. Kerrasta poikki. Helponkin reitin voi tyriä niin monella tavalla.

Mulle helppo kiipeily on kyllä tosi mannaa, esim. sellane josta tietää, että kyllä mä tän hoidan, ei hätää. Voi huukkailla ja voi kikkailla, kattella kahvalta ihan rauhassa ylöspäin ja lukee reitin ennenku rynnäköi. Toivottavasti ens viikolla onsaittailu jatkuu volyymillä, en oikeestaan malta oottaa!

Tapani kysyi miten palaudun kovista metreistä? Mietin tätä kysymystä puolipäivää enkä keksinyt mitään erityisen tyhjentävää vastausta. Ehkä se on siinä, ettei tarttee palautua, kun kiipee reilusti oman tason alapuolella. Kun missään vaiheessa ei ala pumppaamaan, ni eihä sitä tartte ku käyä nukkumassa, töissä ja syyä ihan sikana, että jaksaa tulla seuraavana päivänä takasin jumppaamaan. Kö?
En oo käyny juoksee, ei aika riitä.

Mun jutut voi olla ihan bulshittiä, mutta tuntuis olevan järkevää hoitaa fitnesspuoli kondikseen ihan ekana. Eli jos on kertynyt makkaroita tohon sikspäkin päälle, ni vissiin jotain tartteis tehä. Samalla ku juoksee seinää ylös (ja tarvittaessa alas) saa kyllä kohtalaista fitness reeniä, mutta parasta on että oppii liikkumaan ja käyttämään jo olemassa olevaa potentiaalia.

Joka kerta, kun hyppää seinälle voluumikaudella, kannattaa sanoa mielessään itelleen "nyt kiipeen mahdollisimman puhtaasti ja tarkasti".
Tai: "nyt koppailen jokasen muuvin"
Tai: "nyt kiipeen niin nopeesti kun pystyn"
tai "kneedroppi-lukotus-touhuukki-pintsi-hiilikuppi-mätsäys -muuvikombo x3"
Se tekee ison eron pelkkään krooliin. Eikö? Toiset tykkää marmelaadista ja toiset vanhoista mummoista, eihän siinä mitään. Me ollaan kaikki niin erilaisia.

Kyllä se yleensä loppuviikkoa päin muuttuu tahmeemmaksi, mutta minun mielestä nää metrit ei nyt kyllä oikein oo paljoo mitään. Enemmän ku kilsa päivässä hänkkiä, sit voi puhuu jo jostain rääkistä:D

Summary
Today running meters again, felt little stiff as it should. Second training week is ending. Today I learned that there is still a lot to learn about onsighting. I can do it better, more relaxed, clipping faster, estimating the route  and performance before and after. Recovery has been pretty ok so far, as long as the climbing was not pumping..just alot of sweat. In couple of weeks this amount summs up nicely to kilometers of fivers. Have to say, that Cruise climbing is still one of my favourite sides of this hobby. It's enjoying what you have earned.

Loppukevennys / final treat


Cartoon by Paavo Macho
http://paavomacho.sarjakuvablogit.com/