Karkasin kiville.
Kesällä kattelin tota muurin pätkää. Sillon en tietenkään nähnyt alkuotteita pidemmälle. Kattelin, että joku haistapaskanslouppikrimppikuusbee.. tänään oli sen vuoro. Tuntu hyvin nihkeeltä, mutta hiljalleen sain langasta kiinni, tai krimpistä..
Yksinään oli hyvä olla "metsässä", hipsukoissa siksi, koska siinähän on kerrostaloja joka suunnalla. Toppaus jäi odottaa spottaajaa. Sen verran vastuuntuntoa pitää olla.
Edelleen iloinen ja tiiäks:
"Life is 10% what happens to you.. 90% how you react to it"
Aika harvoin on niin, että ihan sama miten menee, silti kaikki tuntuu kivalta.
Tiiäks?
Tän kun sais pysymään näin.
Ens kerralla kaks pädii ja luimistellaan ylös. Kamera oli vinossa.. sen voi fotoshopata kääntämällä pääntä;)
Toi kruksikrimppi on pienpienpien. Kitkat on nyt. NYT!