On yhtä kuin tylyä krimppi- ja pokettikiipeilyä hienojen maisemien keskellä. Tai eihän niistä maisemista mittään iloa ole sillä hetkellä, ku siun pittää krimpata jokasella lihaksella mitä kropasta löytyy. Varmistaessa välttelet auringonpistosta ja kattelet lipan alta ku hauki roikkuu siimassa.
Ennen reissua reenasin vaan hänkkiä.. sit ekana päivänä tuli turbiiniin 6b:ltä, joten siirryin kiltisti kiipeemään vitosta. No sitä sitte menikin tonnin verran viikon aikana. Siuranoiduin suoritus oli 6a+ flässi ja hienoin reitti oli 4+. Yhteesä 33 reittiä. Parikytä flässiä.
Pisin reitti oli 30m femma, leibägtsi-kruksilla. Ootas, voiko femmassa olla kruksi? Ei varmaan.. sorry. Se on vaan pään sisällä ku varmistaja on pisteen kokonen kikkare alhaalla ja tuuli heiluttaa pöksyjä ja metrin rani tuntuu viideltä.
Täs kuvassa Makkolan kunnan presidentti sisällyttää salamakiipeilyynsä korkea-askellusta. Numeroista ei puhuta, mutta femmaa tuokin oli.
Viikolla 41 oli kuulkaas lämmintä. Pistin pienen Suunnon kompassi-lämpömittarin puolenpäivän aikaan etelä-feissillä kiven päälle ja lukemat nousi 45C. Pari sendiä siinä silti otettiin kunnes painuttiin puiden alle mussuttamaan patonkia.
En oo ihan varma menisinkö Siuranaan uudelleen. Maisemat, ok, siitä plussaa sekä krimppaava kiipeily, joka tietty nöyryyttää, mutta myös tekee nakeista vahvemmat. Jyrkillä linjoilla näytti olevan poketteja ja jonku verran tufaa. Siurana guarantee: seiskat on takuulla hyvää painimista ja numero irtoo vasta taistelun jälkeen.
