Tindeq Duck Rings

Puistoreenit tänää. Ringsit välineenä ja saattaa tulla hiki.
Kiitti yllätyksestä Markus!!

Miks kiivetä

Jos voi perhokalastella

Board

You know what I'm talking about. .
(Kuva /pic wikipedia)

Koski

Miksi tehdä töitä, jos voi kiivetä, mutta miksi kiivetä, jos voi perhokalastaa?

Boulderintallaaja liidikurssilla

Sain Mikalta tarinan alkuvuoden liidikurssin fiiliksistä.

Boulderintallaaja liidikurssilla tammikuu 2017

Fiilikset ennen kurssia

Aamu. Sitä tietää tekevänsä illalla jotain uutta, erikoista, jotain joka on seuraava askel. Takana viisi vuotta boulderointia ja sen verran yläköyttä, että tietää mikä on kasisolmu. Sillä kokemuksella ei vielä tiedä mihin on menossa ja miltä se tuntuu. Ei edes jännitä kun ei tiedä mitä siinä pitäisi jännittää… Jotain spesiaalia tässä täytyy olla, koska monet kiipeilykaverit oli jo viikkoja sitten tulleet kyselemään kuulemiensa huhujen todenperäisyyttä: ”Ootko tosiaan menossa liidikurssille…”.

Iltapäivä. Työpäivä on ohi ja safka nopeasti naamaan. Perinteisten boulderikamojen joukkoon pitää tällä kertaa heittää erikoinen lisä; valjaat ja atc. Autoon ja nokka kohti Oulun kiipeilykeskusta. Nyt tuntuu ensimmäisen kerran pieni jännitys ja epäluulo. Mitä tästä muka olisi tulossa.

Kurssi alkaa

Kun pääsen perille muut kurssilaiset on jo keskuksella ja kurssin vetäjäkin kävelee vastaan vaikka edellisenä päivänä oli kertonut myöhästyvänsä vähän. Kaikki on entuudestaan tuttuja ja ainakin boulderia on väännetty yhessä. Ilmapiiri on rento, ihan hyvä lähtökohta kurssille.

Ekana mennään koulutustilaan kattelee vähän perusteita tulevasta. Alkujutustelun jälkeen kouluttaja kertoo erilaisista kiipeilyköysistä ja niiden ominaisuuksista. Lisäksi kerrataan muutama solmu, tai no, toisin sanoen opetellaan pari uutta sen kasin lisäksi. Niitä tarvittaisiin enempi sitten jos tämä sisäliidi viedään sitten lumien sulettua ulkokallioille. Se olisi ainakin itelleni vakaa aikomus, toivottavasti kevään tullen on vaan aikaa moiselle touhulle. Lisäksi käydään läpi muitakin kalliopuolen asioita..itelläni alkaa mielessä jo kiilua se päivän agenda, eli sisäliidi. Nyt seinälle ja äkkiä.

Seuraavaksi siirrytään alakertaan kurssiseinän ääreen, joka onkin osuvasti nimetty Kindergardeniksi. Olo on kuin lastentarhan pienillä viikareilla, jotka tällä kertaa ovat kiltisti ja vain kuuntelevat mitä opettajasedällä on sanottavana.

Koulutusseinän viereisellä seinällä roikkuu pari jatkoa joihin tehdään muutamat harjoitusklippaukset, jalat vielä tukevasti maassa. Tämän jälkeen noustaan seinälle tekemään samaa harjotusta varsinaisen kurssiseinän ensimmäisiin jatkoihin, molemmilla käsillä molemmilta puolilta jatkoa. Kyllä se siitä alkaa jo jollain tapaa sujua.

Kouluttaja pyytää klippaajat seinältä alas, jotta voidaan käydä läpi liidaajan varmistaminen. Parhaiten se sujuu pistämällä joku kiipeemään ja minä pääsin ekana seinälle. Köysi kiinni valjaisiin ja varmistuslaitteeseen. Crosscheck ja ei muuta ku seinälle. Valkkasin reitiksi jonkun mukavan vitosen ja ensimmäinen jatko tuli vastaan äkkiä. Klippi siihen ja matka jatkuu. Muutaman jatkon päästä kouluttaja huutelee alhaalta, että "tuuppa alaspäin ni pääset näkemään varmistamisen alhaalta käsin". Oisin mielellään jatkanu ankkurille asti, mutta heittäydyn kuitenkin köyteen. Matkalla alas sitä vasta tajuaa, että hei, meikä liidas just ekan pienen liidipätkän. Hyvä fiilis. Tämähän toi ihan uuden vinkkelin koko kiipeilyyn, ihan eri kuin yläköysittely!

Seuraava kiipeilijä seinälle ja voin itekin keskittyä siihen kouluttajan tekemiseen varmistamisen parissa. Ennen ensimmäistä klippiä spotataan bouldereilta tutulla tyylillä, ei liikaa köyttä ulos ennen neljättä klippiä, katotaan kiipeilijän perään, että klipit menee oikein ja niin eespäin. Check! Nyt ollaanki jo valmiita harjottelemaan ihan pareittain ja noustaan ylös parit reitit. Varmistaminenkin tuntuu yllättävän helpolta, ajoittain jopa helpommalta ku yläköysittelyssä, toki liidissä pitää olla enemmän hereillä kokoajan ja seurata kiipeilijän tekemisiä.

Päivän viimenen harjotus on tippuminen. Se täytyy oppia, jotta voi kiivetä kovaa. Hullulta kuulostaa, mutta tottahan se on. Jokainen saa vuorollaan kiivetä sopivalla hänkin pätkällä yli viidennen jatkon ja hypätä sieltä köyden varaan. Ja jokainen saa myös varmistaa tällasen tippumisen. Kyllä sieltä kaikki hyppäsi alas. Varmistaminen oli melkein jännittävämpää kuin ite hyppy, varsinkin kun tiesin kiipeilijän olevan vajaan kymmenen kiloa mua painavampi. Kyllä siitä iloisesti seinälle lensi ku kaveri pomppas köyteen.

Kurssin jälkeinen itseharjoittelu

Nyt kurssista on aikaa reilu kuukausi ja liidailua on tullut harjoteltua ainakin pari kertaa viikossa. Täytyy kyllä todeta, että vähintäänkin mukavan twistin tuo liidi antaa pelkän boulderoinnin oheen ja voi sitä suositella ihan kaikille, jotka pelkkää boulderia vääntää. Näitä kahta voi hyvin vetää peräkkäisinä päivinä kun varsinkin näin keltanokkana ne liidireitit koostuu pääasiassa otteista joita boulderilla pitää kahvoina. Tuntuu, että sormet saa lepopäivän kun liidaamassa käy. Oulun kiipeilykeskuksella liidikurssiin kuuluu kuukauden kiipeilykortti ja ite kävinkin melkein joka päivä kiipeemässä. Käyntikertoja helmikuun 28 päivän aikana tuli yhteensä 22 ja suunnilleen puolet niistä oli liidikertoja.

Liidaaminen on alkanu tuntua jo ihan luonnoliselta. Tippumisetkin sujuu aika kivasti kun siihen on saanu harjotusta melkein joka kerralla. Hänkillä pulssi kiihtyy ja kämmenet hikoaa vaikka kuinka helppoa reittiä menis, jännä juttu kun kuitenkin se on se kaikkein turvallisin paikka tippua. Eniten lisäharjottelua vaatii klippaaminen. Tuntuu, että vieläki siihen menee turhaa aikaa ja varsinkin hänkillä se korostuu. Täytyy varmaan viritellä kotiin pari jatkoa katosta roikkumaan, jotta voi sohvalla istuessa reenata klippejä.

t. Mika

----------

Kiitokset Mikalle tästä jutusta. Toivottavasti tämä kannustaa muitakin menemään liidikurssille.
Ehkäpä saamme Mikalta lyhyen koosteen ulkokiipeilystä kevään mittaan.

Uusi ihastus

Ihastuksia tulee ja menee, mut pultissa roikkuminen, se on varmaa.

 

Keltainen rata. Hieno reitti.