En myönnä varsinaisesti projektoivani mitään tällä hetkellä. Silti palaan jokaisen session lopuksi aina samalle otejanalle, vaikka ympärillä on mistä valita. Hyvälle reitille on mukava palata ja joka kerta se on tuntunut helpommalta. En ota paineita, meininki on ollut melko väsynyttä. Seliseli.
Pitäisi boulderoida, pitäisi campustella, pitäisi laudoittaa sormia ja pitäisi tehdä fitnessiä ja olla syömättä. Äääh. Ei, ei. Ku miun pitää seuloa ja omaksua se beetta, jolla ankkurit siirtyy nenän eteen. Pitää pohtia miten kiivetä mahdollisimman taloudellisesti ja mitä osatekijää tartteis vahvistaa minimimäärä. Viime kerran jälkeen tajusin, että kolme klippiä tulisi mahdollisesti peräkkäin oikealle kädelle, epäreilua. Tolla havainnolla saattaa olla jotain merkitystä. Onko mahdollista klipata aiemmin, ristiin, saako huukista apua, pokettiin knee droppi.. onhan niitä vaihtoehtoja. Tai sit puuskuttaa läpi.
Hienointa köysittelyssä on se, kun monimutkainen vyyhti aukeaa hiljalleen. Niin on käymässä jälleen ja se pitää motivaation ainakin kohtalaisena. Kerta kerralta reitin oppiminen käy nopeammin, onneksi. Onko heikko lenkki käsivarret, core, yläselkä, hapenotto, tasapaino, tossut, harjoittelun määrä/laatu vai motivaatio? Vai sit muuten vaan hanuroi seinällä? Ei osaa? Väärä reitti?
Myönnä vaa
VastaaPoista