fiiliksiä

..on vaikea kuvailla. Tää homma vaan tuntuu niin merkityksettömältä. Lähetyksen rajapinta on hämärtynyt. Kivimeri tyyntyy. Motivaatiota on, mutta varmaan pitää palautua vielä viikko tai kaks, että käsivarret pystyy kunnolla ottaa kuormaa vastaan. Jos ei oo nälkä, turha yrittää lusikoida? Ei kiirettä.
Oon ollu varsin onnellinen ku kiipeilypolte hiipui. Itse asiassa onnellisempi, kun lähetykset on menettäny merkitystä. Outoo. Onko se viisastumista? On hienoo olla onnellinen ilman kiipeilyä, pääsee irti siitä.

Kävin Salmiksessa kokeilee varovaisesti uusia seiskoja, yks helpon tuntunen ja pari vähä vaikeempaa. En oikein tiiä minkä niistä ottais työstöön. Sinänsä aika vähän merkitystä, mutta kuvan ois voinu ottaa.

Tekis mieli roikkua sormilaudassa, mutta enpä taida, odotellaan vielä.

Ulkona on kyllä hyvät kelit ainakin Etelä-Suomessa. Edessä vaikee valinta, bouderii vai köyttä huomenna?
Palaan telkkarin ääreen, bondi mellastaa.

Grounder

On ne kesäkiipeilyt alkanu miullaki. Tästä kotinurkilta skuuppailin muutamia kiviä, jotka eivät oo mitään ihmeellistä tavaraa, mutta kyllä ne varsin innokkaasti haluu järsii nahat irti sormenpäistä. Parastahan on etsiä ja keksiä, kiviä ja beettaa. Oma taso on mitä on, ei ne numerotkaan mitään ihmeitä voi olla.

No joo, talvi on revitty muovia ja piti käydä kattomassa Turussa vanhoja kavereita Ravattulassa. Jotenki ne oli kesyyntyny. Tiesin, että pystyn ne kiipeemään. Sellanen olo oli jo parisen viikkoa ennen takakontin pakkaamista. Totta kai, kiipesin ne, mutta olo ei pään sisällä muuttunu sen erikoisemmin. Ei tullukkaa sellasta voittajafiilistä. Tyhjää vaan ja väsymystä. Pohdin, että jos tietää, että ne menee, ni onko niitä sitten ees pakko kiivetä. Tän ois pitäny tapahtua paljon aiemmin, että sillä ois ollu suurempaa merkitystä. Mutta eipä sillon osannu ku oli pska. Nyt taas se oli sellainen tekninen ja laskelmoitu suoritus. tik tik tak, nak nak, klik klik. Jep, pystyn parempaan, vielä on varaa kiristää. Oon pitkälti luopunu reittien kirjaamisesta ja pisteiden keräämisestä. Ei siinä mitään vikaa oo, kai se vaihe kuuluu tähän, kun on innoissaan ja harrastusfiiliksissä. Samahan se ois kerätä pinnoja hallikiipeilystäkin, pinna on pinna. Otteet valkosia läiskiä kivessä tai vihreitä kökkäreitä vanerilla.

Mennään pointtiin.
Otin ekat grounderit Turussa jatkohärdellistä huolimatta. Se tunne, kun jalka pomppaa irti just klipatessa on melko paskamainen. Mitään ei käyny. Kypäräkin oli päässä kuten perheellisellä pitääkin. Keli oli varsin turkumainen: hemmetin kuuma, vissiin ukkosta ilmassa, parin muuvin jälkeen paita märkänä, ilmankosteus sata ja vettä ripsii.. Onneks hänkki varjelee.

Oikeestaan parasta koko päivässä oli olla hyvässä seurassa, tehä vähä sporttia, testata itteään sekä tehdä pari muuvia täysin keskittyneenä. Se on ehdottomasti yksi paras ja palkitsevin juttu mitä lajilta saa. Suljet kaiken mielestä ja revit. Epäilet, mutta silti keskityt täysillä muuviin ja se menee! Sormet ei rullaa krimpeistä yli, mutta sittenkin rullaa.. humpsista ja pannut! "Täh? Hei, heh, siistii! Näitkö?!?"

Mopoprojektista en viiti laittaa ees kuvaa, kun se näyttää niin säälittävän pieneltä highboolilta. Antakaa sitä pitkää hänkkiä medium otteilla. Kai se on Espanjaan lähettävä. Salmiksen blondi-projektikin menee huomenna purkuun, joten sinne karkaa sekin unelma. Ei, en ole mitenkään ärsyyntyny tai katkera. Olisin vaan halunnu kiivetä ja reenata sillä. Huumetta. Luotan kyllä, että Antti rakentaa lisää pujotteluratoja vaikka kesä on.

Jos joku haluu tulla harjailee ja sendaa vitosta/kutosta Helsinki-Vantaan rajalle, pistähä koodii.

Flägi ois menny, vaikka hanuri tuntu painavan lähes tonnin. Mut peräännyin ajoissa. Oisko sateella ollu jotain tekemistä?

Kiitti jätkät, oli hyvä päivä mestoilla.