..on vaikea kuvailla. Tää homma vaan tuntuu niin merkityksettömältä. Lähetyksen rajapinta on hämärtynyt. Kivimeri tyyntyy. Motivaatiota on, mutta varmaan pitää palautua vielä viikko tai kaks, että käsivarret pystyy kunnolla ottaa kuormaa vastaan. Jos ei oo nälkä, turha yrittää lusikoida? Ei kiirettä.
Oon ollu varsin onnellinen ku kiipeilypolte hiipui. Itse asiassa onnellisempi, kun lähetykset on menettäny merkitystä. Outoo. Onko se viisastumista? On hienoo olla onnellinen ilman kiipeilyä, pääsee irti siitä.
Kävin Salmiksessa kokeilee varovaisesti uusia seiskoja, yks helpon tuntunen ja pari vähä vaikeempaa. En oikein tiiä minkä niistä ottais työstöön. Sinänsä aika vähän merkitystä, mutta kuvan ois voinu ottaa.
Tekis mieli roikkua sormilaudassa, mutta enpä taida, odotellaan vielä.
Ulkona on kyllä hyvät kelit ainakin Etelä-Suomessa. Edessä vaikee valinta, bouderii vai köyttä huomenna?
Palaan telkkarin ääreen, bondi mellastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti