
ovat muuttuneet:
Vauhdikasta se on yhä, paikka on yleensä sama, joskus ottaa vatsan pohjasta. Naurua, sitäkin riittää. Miksei, kiikkuminen on kivaa.
On luonnollista antaa periksi. Se tapahtuu hitaasti, mutta käy varmaan meille kaikille. Yleensä tilalle tulee jotain muuta, parempaa. Suklaata tietysti.
Luovutan hiljalleen. Ulkokiipeily vaan jää pois valinnoista. Ehkä se joskus palaa takaisin. Harmittaako? No eipä hirveesti, mutta metsässä oleskelua on ikävä. Metsä tuoksuu, tuntuu ja elää.
Edellisestä liidistä oli päivää vaille kolme viikkoa. Tänään liidasin sata metriä vitosta. Talossa oli kisat, joten tikkasin samaa reittiä kerta toisen jälkeen ja kuuntelin korvanapeista hipidihoppia, tais sieltä tulla before the dawniakin. Muutama kuva kisoista ja Janin 6c OS vedosta, joka käytännössä meni toppiin, no kaks otetta vaille. Hyvä homma.
Sami ja Elias kuvissa. Erittäin hyvä homma. Muutenki paikalla oli lunkki ja hyvä meininki. Huomenna finaalit 10:00-14:00. Ehkäpä nähdään siellä. Tsemppii kisaajille.
Täytyy sanoo, että oon ylpee Samista.
- - - - - - -
edittiä:
Kuvia sunnuntailta:
Sami vääntää, joku tyyppi pällistelee pää kenossa.