Committed with Michael

Joo, hämärän puolelle meni.

Michaelin kaa kiivettiin

Pala taivasta

Aurajoen yllä

viimeinen klippi..

Kuinka paljon parempi pitäisi olla? Kuinka paljon revitympään kuntoon pitäisi päästä? Eihän se oo ku neljä muuvia enää. Mutta kun ei. Kerran viikossa kun käy kiipee, niin eihän se kehitys hurjaa voi olla. Jos kiipeemään pääsee harvoin, kantsii kehittää päätä, keskittymiskykyä ja pysyä nälkäisenä. Näitä asioita voi onneks tehä missä ja milloin vaan. Jossain vaiheessa sitä oppii vetää täysillä ja tietää mitä ja miten paikat kestää, vaikka ei niitä pohjia pääse tekemään koskaan. Täytyy oikeesti haluta. Ei kait se niin vaikeeta ole ottaa se mitä oikeasti haluaa.

Ei minuu, jos suoraan sanotaan, ni oikeesti ees huvittanu aamulla lähtee hallille. Ei huvittanu lämpätä, ei huvittanu tippua, mutta niin sitä vaan tuli tehtyä. Jännitti kokeilla, kun ties että ei oo paras mahollinen päivä. Lopputuloksena oli satametriä nelosta siimalla ja kaks liidiyrkkää 7b/c. Mummo sano, että se on niikö elämä muutenki, ei se aina oo kivaa, mutta silti on noustava ylös sängystä.

Eikä sillä oikeesti oo mitään väliä meneekö bee tai cee. Sitten tulee seuraava isompi kirjain, jolta pääsee tippumaan. Miun perustaso on 6b ja sillä siisti. Kaikki kiipeily on kovaa. Se vaan on. Se on rankkaa ja siks kivaa. Kävely on helppoo.

Kiipee kovaa, tee parhaas, tee muuvit kauniisti. Eiköhä se riitä, siinä on jo palkintoa.
Nyt mie lähen mereen uimaan ainaki puolikkaan kilsan.

C Aleksi, Paavo & Aki

Pitkät kalsarit

Johan se on jo elokuu.