Ei minuu, jos suoraan sanotaan, ni oikeesti ees huvittanu aamulla lähtee hallille. Ei huvittanu lämpätä, ei huvittanu tippua, mutta niin sitä vaan tuli tehtyä. Jännitti kokeilla, kun ties että ei oo paras mahollinen päivä. Lopputuloksena oli satametriä nelosta siimalla ja kaks liidiyrkkää 7b/c. Mummo sano, että se on niikö elämä muutenki, ei se aina oo kivaa, mutta silti on noustava ylös sängystä.
Eikä sillä oikeesti oo mitään väliä meneekö bee tai cee. Sitten tulee seuraava isompi kirjain, jolta pääsee tippumaan. Miun perustaso on 6b ja sillä siisti. Kaikki kiipeily on kovaa. Se vaan on. Se on rankkaa ja siks kivaa. Kävely on helppoo.
Kiipee kovaa, tee parhaas, tee muuvit kauniisti. Eiköhä se riitä, siinä on jo palkintoa.
Nyt mie lähen mereen uimaan ainaki puolikkaan kilsan.
 |
| C Aleksi, Paavo & Aki |
Joku on joskus kertonut, että kiipeilijät eivät halua itseään kuvattavan köydessä roikkuen. Pitäisi olla yybersiistejä liidikuvia. Tiedä siitä, mutta tämä kuva on miusta ihan mahdottoman siisti! Tästä saa jotain tunnelmaa irti.
VastaaPoistaTuo kiipelynnälkä on metka seikka. Välillä se häviää, mutta näköjään se tulee aina takaisin. Ja, jos mahdollista, vahvempana. Ehkä se on juuri se seikka, miksi edelleenkin sinnikkäästi palaan tähän lajiin. Kertojen määrällä ei pääse juhlimaan, mutta onneksi mikään niistä ei ole ollut pettymyt. Ainakaan toistaiseksi.
Greidistä en sitten kehtaa edes aloittaa. Luonnollisesti se on matala.
Kiitoksia! Ihan onnistunut ruutu. Tunnelma oli kyllä intensiivinen, kun kerta toisensa jälkeen palaa roikkumaan göyteen. Käytössä on nyt seitkyt-kolmisatane objektiivi, joka tuottaa tulosta toivottavasti lisääkin. Ei jaksa mitää laajakulmaa enää. Kännykkä on sitä varten.
VastaaPoistaTeki tiukkaa muuten uida puolikas kilsa. Meri oli ns. viileähköä materiaalia, mutta niin siitäkin selvittiin. Pitäisköhän sitä traithlonia kokeilla.