Näytetään tekstit, joissa on tunniste projecting. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste projecting. Näytä kaikki tekstit

4.6.2013

Huvipuiston hattara

"tuu ulos sieltä"
"miksetsä tajuu tyhmä, eihän talojakaan valeta huonolle perustalle.."

Mitähän nyt tuli taas vahingossa kuultua. Reenilaukku sisään ja losautan golffin takakontin kiinni. Naapuriauton emäntä komentaa omaa lastaan ulos pelaamaan jalisklubin reeneihin ja läksytys jatkuu. Alkaa v1tuttaa aika pahasti. Siis omaa lastaan haukkuu tyhmäksi. Siinä siirretään omat turhautumat, ongelmat ja huolet oman lapsen niskoille. Niin väärin. Niin Espoota.
Ennen tätä episodia olin käynyt, tai yrittänyt käydä aamusalilla Otaniemessä, mutta salirempan takia mesta on kiinni koko viikon. fffffaaax. No käydään töiden jälkeen meikulla pullistelemassa. Onhan tässä useammat paikat jo sen verran tukossa, että rääkättävää kohtaa on vaikea löytää.





Siinä se reilu 40kg tuijottaa kylmästi meikäläistä.

Salimaanantaita edelsi sunnuntain tehopäivä. Koska blogeissa kovasti kehutaan omia suorituksia ja miten paljo kukakin on rehkinyt, pistetään tähän omat luvut kuluneelta viikolta. Tiistaina taisin juosta kympin, saatto olla keskiviikkokin, jotain sinne päin. Pojan kanssa rullailtiin vaunujen kanssa ja välillä otettiin hörppyä nokkapullosta ja ihmeteltiin puita, jotka heilu tuulessa, mustaa pikkulintua, joka piipitti, rekkoja ja mopoja (hei ne mopot vasta kääntää pään), syötiin sämpylää ja sitten taas ihmeteltiin koiria. Aikaa en kerro, mutta alle kahdessa tunnissa tästäkin selvittiin. Sattui niin mukavasti, että "uusia" kiviäkin löytyi matkan varrella.. kymppi ku kymppi.

Sitten tais olla joku kiipeilyilta rollareilla. Se yllättävä ja lyhyt kiipeilyikkuna. Janin kanssa käytiin kattoo Jätkää ja toista kireetä kutosta, jonka nimee en muista, enkä jaksa tarkastaa. Yhden muuvin ihme joka tapauksessa. Ainiin, tälläkin reissulla oli niin koominen juttu, että pakko spreijaa. Siis, tyypit nykyisin kulkee, anteeksi, korjaan RYÖMII sen aidan ALI! !!!! hehehehe!! ei jumalauta, onko siis yläköysittelevä väki niin hemmetin velttoa, että ei pysty kävelee ylimääräistä viittäkytä metriä?!?

Antakaas, kun kerron yhden salaisuuden. Sinä, joka ryömit ali tai pompit kiiltävät trädikamat valjaissa sen aidan yli ja aiheuttaen äxsessikiellon meille kaikille, kuule, heti kun kierrät sen aidan nätisti, ni sulla menee kaikki projektit heittämällä Mantra mukaan lukien. Usko pois. Tää on rollareittein greidisalaisuus, mutta jonkunhan se on paljastettava. Kävellen.
ok,ok. tää on jotenki niin diippii, että kumpuaa tosi syvältä sielusta ja otan tän henkilökohtaisesti, koska tällänen vaan nostaa verenpainetta. Eihän asia tietenkään miulle kuulu, mutta jos jatkat tuota ryömimistä, ni raahaa nyt herrantähen sitä kiilanippua ees vähä aikaa sun Tojotan perässä, että ne piissit ois ees jotenki uskottavan näkösiä.

Ei auta, kohta on vissiin laitettava paperit sisään Konalan kiipeilypoliisiopistoon. Lätkä kiinni rintaan ja aitapassiin rollareille.




Tätähän se on. Roikutaan pultissa kun ei ossoo. On muute hieno paita.

No, ei se miullakaan vahvasti menny, tikkasin vaan sikareitin. Saattaa olla, että vedin jatkosta, ku möhlin klippauksen, mutta ei kerrota Jenssille. Sillehän kaikki logit ja hitit on pelkkää hunajaa.

No jokos tässä päästäis siihen tehosunnuntaihin. Ajatuksena oli kasata iso jengi areenalle, mennä alkukierrosten jälkeen ulos boulderoimaan ja sitten puntille viimeistelemään mitä jäljellä olisi. No areenalle ei tullu ketään muuta, ku yks kanukki, joka ei osannu varmistaa ja boulderissakin nelonen alko olee vähä hottia. Veekakkosen oli kuulemma kiivenny joskus, joten se siitä sit. Ei hätä. Otin lämppärit juttelemalla alakerran tsikseille. Yks vitonen silmään ja sitte suoraan seiskalle. Ennen tehopäivää olin vetänyt kaks päivää suoraan grillistä ja oli siinä ilmeisesti jokunen aikuisten limpparikin suolanhuuhtelutarvikkeena. Syömisellä ei ollut mitään rajaa. Anteeks vaan kaikki anorektikot. Pyörittelin hiillosta ja vilkaisin ohimennen braatwurstipakettia: "jaahans, tässähän on lähes kolmannes rasvaa. Rasvaa." Mitä enemmän syön sitä pitempään ja kovempaa pystyy kiipee. Onneks tää pätee paremmin köysittelyyn, koska boulderhommissa sormet muistuttavat enemmän sitä makkarapaketin sisältöä.

Tankkauksesta oli hyötyä, koska jakso painaa koko söndaagin. Ulkoboulderit jäi melko laimeeks helteen takia, mutta kävin silti tarkastamassa meikun rantakaltsin tilanteen ja siinähän oli paras ländinki ikinä. Pari parikymppistä neitoa bikkarit päällä paistattelee päivää röökit huulessa +30C. Arvatenkin tohon ois hyvä tippua siiderikassin kanssa. Ote ei livennyt vaikka kämmenet alko hikoomaan, pikaevakuointi salille marsmars. Jälleen harmittaa etten ottanut kuvaevidenssiä. Siinä ois nimittäin ollu Turhapuromaista ainesta kiipeilylehden kansikuvaksi 2013 Big Time.

Puntilla hieman penkkiä ja vatsat, oikeestaan salmiksen setti ei käyny muualle ku käsivarsiin ja hauberiin. Paukkuja oli jäljellä, mut dippaamalla sain ojentajatkin mustekaloiksi. Siellä ne kiemurteli, mut pakoon ei päässy pakokauhusta huolimatta.
Ainii, tää on pakko kertoo. Hävettää myöntää, että sunnuntaina yläköysittelin kolme-neljä kertaa putkeen tota keltasta reittiä ja sen jälkeen kädet oli niin finaalissa, ettei kutosen onsaittitason liidi menny ku kolme jatkoa.



Screenshottii. Toi seuraava ote on melkosen nihkee. Tässä vaiheessa on jo niin pumpissa, että jalat poppaa irti. Pari niveltä meni kahvaan ja piti, ihme.

Repesin nauramaan! Ei hemmetti, että sai hyvät treeniefektit. Oikee kiipeilyn pakkotoisto. Tää on nyt toinen kerta kun peruskutonen ei oo menny projektin tyyppaamisen jälkeen. Näin kato pystyy takaamaan A) hyvät naurut B) tehot.
Huumorintajuhan on hyvä säilyttää tässä hommassa, mitenkähän pitkään tätä kiipeilynpskaa jaksaa vielä ylipäänsä tehä.. ja itteeni kyllä huvitti, että oikeesti pystyy vetää niin huvipuiston hattaraksi, ettei vaan pysty ees perustötteröstä ottaa kiinni, joka on 30cm päässä. Ei pysty, ei mee käsky enää sorminpäihin asti. Ei vaan pysty. Tiukkaa--aah!!!

Tehopäivä päättyi Kaivariin ja jätskille.
Maistui.
Ainiin, ja ne viikkototaalit:
16tuntia. 5200kcal, pari kutosta ja seiskaa nelkyt metrii. 30-40 leukaa otelaudassa ilman bonaripainoja. Nyt on sellanen tunne, että pystyy ottaa vastaan taas kuormaa ja sitä kyllä annetaan. Tosin voi olla, että lepään viikonloppuun asti. Katellaan.
Ja hei, elkää nyt oikeesti ottako liian vakavasti kaikkee tätä, kunhan jätätte sen aidan ali ryömimisen.



23.3.2013

projektio

En myönnä varsinaisesti projektoivani mitään tällä hetkellä. Silti palaan jokaisen session lopuksi aina samalle otejanalle, vaikka ympärillä on mistä valita. Hyvälle reitille on mukava palata ja joka kerta se on tuntunut helpommalta. En ota paineita, meininki on ollut melko väsynyttä. Seliseli.

Pitäisi boulderoida, pitäisi campustella, pitäisi laudoittaa sormia ja pitäisi tehdä fitnessiä ja olla syömättä. Äääh. Ei, ei. Ku miun pitää seuloa ja omaksua se beetta, jolla ankkurit siirtyy nenän eteen. Pitää pohtia miten kiivetä mahdollisimman taloudellisesti ja mitä osatekijää tartteis vahvistaa minimimäärä. Viime kerran jälkeen tajusin, että kolme klippiä tulisi mahdollisesti peräkkäin oikealle kädelle, epäreilua. Tolla havainnolla saattaa olla jotain merkitystä. Onko mahdollista klipata aiemmin, ristiin, saako huukista apua, pokettiin knee droppi.. onhan niitä vaihtoehtoja. Tai sit puuskuttaa läpi.

Hienointa köysittelyssä on se, kun monimutkainen vyyhti aukeaa hiljalleen. Niin on käymässä jälleen ja se pitää motivaation ainakin kohtalaisena. Kerta kerralta reitin oppiminen käy nopeammin, onneksi. Onko heikko lenkki käsivarret, core, yläselkä, hapenotto, tasapaino, tossut, harjoittelun määrä/laatu vai motivaatio? Vai sit muuten vaan hanuroi seinällä? Ei osaa? Väärä reitti?



17.3.2013

hellä puristus

Mussutin berliininmunkin viimeistä palaa alas ja katselin yläparvelta, kun mies teki yhdellä kädellä parit planchet pilarin päällä.
Cirque Soleil. Kohtalaisen vahvoja jätkiä ja venyviä mimmejä.

Kolmen - neljän viikon breikki tuhosi kiipeilykondiksen, mutta samassa ajassa sain sen takaisin, tosin pienten korkojen kera. Poljento on kohtalaisen hyvä, mutta vielä tarttee hikoilla.

Kiipeilyn parhaita puolia on jälleen ollut nöyryyden opettelu. Tuntui ilkeältä saada nekkuun kuusbeeltä.. auts. Totta kai heti syytin aligreidausta.


Tässä muutama havainto viimeisiltä viikoilta:
1) Harjoitteluaika on ollut ja tulee olemaan kortilla. Hallille pitää pomppia univelkaisena silmäpussieläimenä. Mieluummin menisin tuhtien unien jälkeen, jolloin olo tuntuisi kymmenen vuotta nuoremmalta ja liidaisin viisi päivää putkeen.
2) Staminaa tuntuu olevan, joten parempi käyttää vähäinen aika yhtä pykälää vaikeammilla reiteillä. Terävä kärki puuttuu, joten sitä pitää hioa.
3) Muuvit menee lähes poikkeuksetta, klippaus ei.
4) Jääkaapinkahvalla sheikkaaminen ainoastaan lisää pumppia.
5) Bloggaaminen tuntuu varsin turhalta, kun on muutakin tekemistä.
6) Trampoliini vois olla seuraava kokeilu. Ilmavaa. Sirkuksen pojat näytti meinaan miten pomppu lähtee.
7a) purista hellästi
8) kevät tulee, kevät tulee ja boulderit alkaa kukkimaan!

Kuten kuvasta näkyy. Antin suuri luuta on pyyhkinyt pitkin seinää ja hommelit meni uusiksi. Onneksi Salmisaaren herrat tietävät miten järjestellä huonekalut uudelleen.



Voemaa. Sille ois käyttöä.

15.3.2011

Memories, Bouldernisti talvella 41


It took at least 50 attempts to finally send it. Fifty! In the snow at the winter, jiiz. Motivates, feels good and my new limit isn't even close. Somehow I found new perspective. Work hard for long time and then suddenly, for one tenth of a second, the feet flow right, incredible! Took one month to project it, but hey, four winter sessions. First time it was around minus 20 degrees, for bouldering thats my new subzero. That time in February it was only to find out, if I can make the first hardish move at all, AND I DID, so got so super psyched and kept on hitting granite week after week.

Big up and thanks to Henkka, Atte and Vojta. Specially to Vojta who kept on bouldering despite the snowfall with me, you got potential, man! Luckily we didn't run out of chalk too early today, wet conditions for real! Epical and unforgettable. Once I even flew horizontally off the rock! Surprisingly hilarious!




Boulders at Luolavuori start to be ready for spring. Joogo block is soon totally snowfree. Bouldernisti is totally climbable because of our vigorous brushing. I wanted to top it all the way up today, so had to prepare and brush quite a lot snow and knock the ice away, hence a rope over the boulder for the snowjob.

2010-03-21 @ 21:01 
 
Talvihommat on miun makuun. Tässä mallia miten eka oikee projekti tempaisi mukaansa, ja tulosta tuli:)