Joulukalenteri 3

Syyskuussa 2017 sain jotenkin kiikut taas kulkemaan, ehkä se on enemmän pään sisältä kiinni, että kulukkeekko vai eikö kuluje.

Toisaalta näin vanhempana ukkona alakaa myös ymmärtää, että aina ei tartte yrittää kiivetä maksimia, vaikka se on houkuttelevaa. Ne höntsäpäivät on tosi hyviä ja niitä tarttee tasapainoksi runttaamiselle, koska maksimi on raskasta.

Työstin tuotakin reittiä aika monta kertaa, eikä se menny, eikä se haittaa. Kivaa oli.
Salmisaari, vihreä krimppi/poketti 7b, hyviä muistoja.

Uusi ihastus

Ihastuksia tulee ja menee, mut pultissa roikkuminen, se on varmaa.

 

Keltainen rata. Hieno reitti.

Sama paita, eri reitti

Kävin kokeilemassa tota reittiä, ei menny ees kruksiin asti. Ehkä ens kerralla.
Kiikut on kerran viikossa tai harvemmin,  joten kotona on joutunut pumppaa ja jumppaa. Tähän mennessä tänä vuonna yli 2500 leukaa vedettynä. Kahvoista ja lyhyttä sarjaa tietty.

Yritetään vielä, haasteita on.

kollaboraatio 2

6c, vikajatko.Ei menny,ei edes Kroatian kuosilla.
Lisää juttua Hannan blogissa

7a"ish" yläkerta, ei menny perjantaina, eikä sunnuntaina.

Mutta ei ihan kaikilla jää sendit vikalle koukulle. Kuulin nimittäin Mikan (Heikkinen, Oulu) saaneen projekin pakettiin, joten kysyin pari kuvaa ja 7 kysymystä. Skumppaa ja sikareita Mikalle!

Kiitos Mika kuvista ja vastauksistasi.

1) Mikä boulderi? Suositteletko? Ilmeisesti oli kivaa, kun yötä myöten piti rampata?

Lumikivi, Lumijoella. Reitti Pällitesti (7A). Kyllä tuota täytyy suositella, juuri tältä boulderilta löytyy mielenkiintoisia reittejä ja kyseessä on myös Lumijoen korkein kivi. Lumijoen sektori on muutenkin kiva ja sen kaikki 7 kiveä tarjoovat vaihtelevaa kivenlaatua ja vähän kaikentyylistä reittiä. Kivahan tuolla on yötä myöten rampata :)

https://27crags.com/crags/lumijoki/topos/lumikivi

2) Montako kertaa piti yrkätä, mikä beta?

Tuota Pällitestiä oon tyypannu useemmassa sessiossa jo. Nyt oli eka kerta oikeesti kitka-aikaan ja se on tolle reitille aika olennainen juttu, se kun tuppaa kesäaikaan olemaan aika liukas. Toki kovat kiipeilijät tikkaa tuon vuodenajasta riippumatta. Betana käytin aika pitkälle 27cragsin sivuilla olevan reittivideon betaa. Puolivälin pitkässä muuvissa yritin aluksi toisenlaista betaa kun ensin tuntui, että ulottuvuus ei riitä siihen heelhook-toehook-komboon. Lopulta vaihdoin siihen huukkikomboon ja sillä sain reitin sitten tikattua. 

Kiipeilyvuosia on nyt takana reilut 4,5.

 3) Mikä pädi?

Mulla on kaks pädiä. Reilut pari vuotta on käytössä ollu Ocunin Dominator ja menneenä kesänä hankin saman firman Sundance-mallin pikkupädiksi.

 4) Kausi jatkuu valojen kanssa? Onko tavaroita hävinny pimeään mettään?

Kausi jatkuu kyllä jos vaan kelejä riittää. Mulla valojen kanssa kiipeily on alkanu vasta tänä syksynä. Nyt muutama reissu on takana ja kyllä se tuo lisätunteja valosaan aikaan niin, että session vetäminen työpäivän jälkeenkin onnistuu mainiosti. Se on myös ihan oma fiiliksensä kun pimeässä pääsee valojen kanssa tikkaamaan jonkun projektin. Otsalamppua suosittelen kiinteiden valojen kaveriksi. Reitin toppiotteet voi muuten jäädä pimentoon ja alastulo saattaa olla aika petollinen jos ei ole mitään valoa kiven toiselle puolelle. Tavaroita ei ole vielä hävinnyt vaikka viime reissulla yksi valaisimen akku olikin hetken aikaa hukassa. Oli tippunut auton viereen ennen boulderille lähtöä. Tarkkana saa siis olla pimeässä. Session lopussa täytyy aina tarkistaa valojen kanssa kiven ympärystö. Pitää muistaa myös tsekata ettei ole tullut epähuomiossa heitettyä paitaa taikka mitään muutakaan puun oksalle roikkumaan. Niitä ei meinaa pimeässä enää kunnolla huomata. Valoina mulla on ite viritetyt led-valaisimet. Akkuina käytän monitoimityökalun ja porakoneen 10,8V lion -akkuja. Noista virityksistä lähtee kummastakin 1100 lumenia valoa ja se tuntuu riittävän. Kaksi valoa on siitäkin hyvä, että reitin voi valaista kahelta suuntaa, jolloin varjoja muodostuu vähemmän.

5) Mikä kiipeilyssä kiehtoo? Tekeekö se onnelliseksi? Vai kiipeilyhulluksi?

Tää onkin hyvä kysymys. Kiipeily kyllä kiehtoo ja tekee onnelliseksi, mutta miksi. Kiipeilijät varmasti kaikki tietää mikä siinä kiehtoo, mutta "tasamaantallaajille" sitä on joskus vaikeampi selittää. Itelleni kiipeily on jatkuva haaste. Koskaan ei oo valmis ja aina täytyy jotakin osa-aluetta kehittää, että voi päästä seuraavalle levelille.

Kiipeilyhulluus. :) Kiipeily on kyllä sellanen laji, että siihen helposti syntyy se hulluus, ainakin joillakin. Ei siis kuitenkaan tartte olla hullu, että alottaa kiipeilyn, se vaan vie mukanaan kun sille tielle ittensä nakkaa. Omalla kohalla on käyny niin, että mitä enemmän kiipeää sitä enemmän haluaa kiivetä. Ensimmäisen kiipeilyvuoden kerran viikossa -rytmin kun vaihtoi kaksi kertaa viikossa -rytmiin, huomasikin yhtäkkiä kiipeävänsä kolmesti viikossa. Ja ihan samanlaista tarinaa oon kuullu kiipeilykamuilta. Nykyään sitä jo kiipeilyreissulta palattaessa aletaan automatkalla puhua seuraavasta reissusta: Minne mennään, mitä reittiä ja olisko se jo ylihuomenna vaikka tänään vedettiinki viimeset muuvit seittemän sormea teipattuina - kyllä se nahka siitä kahessa yössä sen verran paranee. Ulkokautta tupataan myös jatkamaan kaikenlaisilla konsteilla ja valot on yks keino. Kuivana syksynä niiden avulla voi kiivetä vaikka puoleen yöhön kun vähäinen ilmankosteus ei tiivistykään kiven pintaan kuten elokuun kosteina iltoina. Tätä voi jatkaa lumien tuloon asti. Keskitalvi ollaan sitten olosuhteiden pakosta sisällä, mutta kevättalvella tosikovat kiipeilyhullut käy kolaamassa lumet kiven ympäriltä ja päältä pois. Näin kausi saadaan käyntiin aikasemmin kun kivi on jo kuivaa vaikka metässä on vielä puoli metriä lunta. Voi tää koko touhu jonkun mielestä tuntua hullulta, mutta alan kai ite olla jo niin hullu, että tää on se normaali.

6) Vinkkisi kanssakiipeilijöille, jotka haluavat saada seiskoja tikattuja?

Jos haluaa pelkästään tikata seiskan se voi onnistua jopa niinkin, että valitsee omille vahvuuksille sopivan seiskan projektiksi ja alkaa työstää sitä. Se ei välttämättä mene ekalla sessiolla eikä tokalla, mutta vähitellen kun muuvit alkaa olla hallussa siinä pääsee kokoajan eteenpäin ja jonain päivänä se tulee tikatuksi. Jos taas haluaa, että mikä tahansa 7A menee sessiossa, niin sillon mun mielestä merkkaa enempi volyymi. Pitää kiivetä pohjalle paljon niitä helpompia reittejä, jolloin oma muuvipankki kasvaa ja silmä tarvittaville muuveille kehittyy. Ite yritän enempi soveltaa tätä jälkimmäistä tapaa ja siinä riittää tekemistä vielä. Jospa seuraavilla Boulderfesteillä ei tulis enää vastaan 7A:ta, joka antaa mulle turpaan :)

7a) mikä seuraavaksi?

Riittäähän näitä seiskoja projekteiksi. Pari reittiä olis tässä lähistöllä menoillaan jos vaan pääsee vielä käymään. Lumijoella olis Bankart (7A), jonka ihan viimesistä muuveista kävin tippumassa pari viikkoa sitten. Kiimingin suunnalla Hyttyskivellä olisi oottamassa Broscience (7A+), joka tuntui kohtuullisen iisisti kulkevan loppusessiosta reilu kuukausi sitten. Oikeestaan vaan toppaus släbiluiskalle jäi tekemättä kun jerkku loppu ranteesta.

-mika-

Leike

Antti

Pitkä

Eka 6b+ pitkällä seinällä.

Cc

Lantti ja Ari

viimeinen klippi..

Kuinka paljon parempi pitäisi olla? Kuinka paljon revitympään kuntoon pitäisi päästä? Eihän se oo ku neljä muuvia enää. Mutta kun ei. Kerran viikossa kun käy kiipee, niin eihän se kehitys hurjaa voi olla. Jos kiipeemään pääsee harvoin, kantsii kehittää päätä, keskittymiskykyä ja pysyä nälkäisenä. Näitä asioita voi onneks tehä missä ja milloin vaan. Jossain vaiheessa sitä oppii vetää täysillä ja tietää mitä ja miten paikat kestää, vaikka ei niitä pohjia pääse tekemään koskaan. Täytyy oikeesti haluta. Ei kait se niin vaikeeta ole ottaa se mitä oikeasti haluaa.

Ei minuu, jos suoraan sanotaan, ni oikeesti ees huvittanu aamulla lähtee hallille. Ei huvittanu lämpätä, ei huvittanu tippua, mutta niin sitä vaan tuli tehtyä. Jännitti kokeilla, kun ties että ei oo paras mahollinen päivä. Lopputuloksena oli satametriä nelosta siimalla ja kaks liidiyrkkää 7b/c. Mummo sano, että se on niikö elämä muutenki, ei se aina oo kivaa, mutta silti on noustava ylös sängystä.

Eikä sillä oikeesti oo mitään väliä meneekö bee tai cee. Sitten tulee seuraava isompi kirjain, jolta pääsee tippumaan. Miun perustaso on 6b ja sillä siisti. Kaikki kiipeily on kovaa. Se vaan on. Se on rankkaa ja siks kivaa. Kävely on helppoo.

Kiipee kovaa, tee parhaas, tee muuvit kauniisti. Eiköhä se riitä, siinä on jo palkintoa.
Nyt mie lähen mereen uimaan ainaki puolikkaan kilsan.

C Aleksi, Paavo & Aki

pinkkiä

C Henrik D.

Joskus tulee hyvä reitti vastaan, jota vaan haluaa kiivetä. Ehkä se menee, ehkä ei. Kokeillaan nyt kuitenkin. Eikä haittaa vaikka ei oo ees poketteja matkan varrella.

Plussaa

Doos muuvos ei mennynnännynnä. No onha tässä oltu pois seinältä jonnii verran.

Joulukalenteri 9.

Laitetaan yks ruutu projektista.

Toivottavasti sen saa menee ennenku reitit taas vaihtuu. Oranssi 7b keskellä, kolme jatkoa vaille valmis.

Painavat seiskat

Kesä herkkuineen on kivaa, mutta vaarallista aikaa eikä vaakaa tee mieli kytätä. Testasin kaupareissulla vaakoja aluksi ihan piloillani ja kyllä se piti alkaa uskoo talua, lukemat alkaa kyllä olee ns. äijämitoissa. Outoa kyllä, hallissa kiipeily sujuu ihan kuten ennenkin. Tässä parin kuukauden aikana oon muuttanu reeniä enemmän kermajäätelön suuntaan ja eteenpäin on päästy voiman (+painon) suhteen.

Totta kai flädä painaa seinällä, mutta entä jos painon syyttäminen onkin vain tekosyy harrastelijalle? Se nimittäin on. Oon tässä tuhdissa kunnossa kiivennyt helppoa seiskaa ihan yhtä mukavasti kuin ennenkin. Ilmeisesti syömällä vahvistuu ja kevään pitempi breikki olikin eduksi, vaikka ei se siltä tuntunut.
Alla muutama visuaalinen dokumentti.
Kauppareissulta eilen. (ne jotka epäilevät, ni ei, ei ollu reppua selässä;)

Salmisreissulta toissapäivänä softi 7a. Oranssi. Meni vasta kolmannella yrkällä ikävä kyllä, mut kiva reitti, pari huukkiakin oli piilotettu. Oikein kiva. Tai hei, ehkä luin lapun väärin ja se oliki 5c?

Kollaasi

Juuso jo vähä kyseli, että miten on lähteny kausi käyntiin. En ole hirveesti hätäillyt kuvien kanssa, joten laitetaan ne nyt sit kaikki kerralla.
Miun treeniohjelma loppu viikko sitten. 12viikon aikana en saanut 7b:tä hallissa kulkemaan niikö haluja ois ollu, mutta hyviä hetkiä sen kanssa on vietetty joka tapauksessa. Tekis mieli laittaa harjoituspyramidi, mutta tuskin se hirveesti lisäarvoa toisi, joten jää kyydistä. Mututuntumalla semmone 50 kutosta ja parikytä yläköysikertaa sebarilla.

Kuvasato on tällä kertaa tuoreimmasta vanhempaan. Kattaa noin neljän kuukauden aikajanan.

Tämmönenki juttu tuli vastaan kun huvikseni kuuklasin purekasilla. Kiitokset jutuntekijälle esiinnostosta. Pääsee esille tämäkin harrastus-blogi-harrastus. Tosin on sellainen tunne, että tämä blogi on alkanut kulkea omaa reittiään, tai kulkenut jo tovin miten ja minne sattuu, eikä sen takia ressaa itsestään. Blogi vaan on. Ja nimikin on korni. Ehkäpä ymmärrät mitä tarkoitan? Yritän muotoilla saman asian toisella, pidemmällä tavalla: bloggausta voi tehdä monella tavalla ja kiipeilyssä se tarkoittaa joko surkuttelua miten huonosti/kovasti kulkee. Tai kirjoitetaan matkaraportteja, tai pädetään tai kirjoitetaan tikkilistaa tai jotain muuta hupia. Tälläkin blogilla on ollut monenlaisia vaiheita, joista viimeisintä vaihetta voisi kuvata kenties huolettomaksi. On yritetty päteä, oltu innoissaan, kalasteltu kommentteja, kerrottu reissuista, provosoitu, hehkutettu ja vaikka ties mitä. Useempaan kertaan miettiny, että nyt loppuu ja jollain tasolla lopettanukki, jonka takia blogi jää etäälle, mutta on silti lähellä. Ymmärsitkö nyt?

Ite en oikeestaan koskaan ite lue näitä omia juttuja. Vissiin sitä keskittyy asioiden pohtimiseen ja ylöskirjoittamiseen, että kun se on blogissa, ni se siitä sitte. Rima pidetään riittävän matalalla. Myös bloggaamisen syyt ovat muuttuneet sekä omat mielipiteet asioista varmasti näiden vuosien aikana, että sen takia, se oma selailu on suht nolla. Mie veikkaan, että aika paljon on tullut sanottua ja toiset kirjoittaa vielä enemmän ja mielestäni paljon paremmin. Ei siinä, että aihe olisi koluttu loppuun, ei. Ei ei ei, kuule joka kevät se kitka tuntuu hyvältä ja siitä saa ja pitääki kirjoittaa. Martsalta on tullut hyvää tekstiä ja Tapsakin taitaa rapsutella näppistä vähän väliä.

Niin, nää kuvat.
Alotetaan tästä Hakunilasta. Keväisinhä se on suht kurane paikka. Ehkä tähän mielikuvaan vaikuttaa paljon se, että oon käyny siellä tasan kaks kertaa ja sillon oli kevät ja mutalöllöö.

Männäviikonloppuna sovittiin kiipeilydeitit, Mika valitsi Ocunin ulkoittamispaikaksi kyseisen mutalikon. Miulla oli kenkämatto mukana, joten se seivas kurat miun pädin osalta. Ei minnuu oikeesti siellä kiinnostanu kiivetä, jos totta puhutaan. Bladerunneri, jota vois kutsua vaikka B-runneriks eli brunneriks, oli Mrunneri, eli Mutarunneri, joten eipä tullu yrkättyy. Eipä se ois menny, ni ei harmita. Sen takii sorttailin beetat tohon kutoselle ja vedin sen kuus kertaa putkeen. Muuvi jäi pienellä vaivalla lihasmuistiin, mikä oli tavote.

Kundeilla oli lapset mukana, jotka näytti viihtyvän melko kiltisti lohkareen vieressä kiikkuivat pienten hienäkumpareiden ja kivien päällä. Mukkeleitakaan ei sattunut.

Siellä Hakunilassa on muutama sammaloitunu kivi, joista tää kyseinen kantti ois ihan varmasti hyvä sekä assiksella että ilman. Kanto tai joku karahka on alla, mutta on niitä pahempiakin paikkoja mihi on tiputtu. Käy kuule vähä heiluttamassa harjaa ja pistä boulderi.

Lapset ja papat lähti Tuusulaan, minä painuin Pihlikseen ottamaan toisen erän. Ajattelin, että ei yksin tartte tällä kelillä cränkätä. Pihliksestä oon nähny jonku 7a pomppuvideon noin kuus vuotta sitte ja se oliki oikeestaan kaikki beetta mitä taskussa oli ku lähin kyseistä mäkeä etsimään. Bouldermesta näkyy viereisille isoille teille, joten veikkailin äksessin olevan iisibiisi.
Paikalle päästyäni tuijotin muuria ja muuri tuijotti takaisin. Kaivoin taskusta kaksseiskan puhelimeen ja selaillin. Pistin leirin pystyyn jonku kutosen alle, joka näytti mukavalta (mukava= yksi ote +kidettä). Vartin päästä hylkeilin toppiin. Yksinäänku boulderoi, ni sanan "committed" olemus on hyvä sisäistää. Kerran tipuin puolesta välistä miun ohkasen rieskan ohi ja harmitti ku kenkä meni patskaan.

Pällistelyä loivan päältä.



Monsterikäet. Kiteet rouhi nakkien kärjet kuopille.


Ennen ulkokelejä ja niiden välissä on kyseistä sinistä reittiä tullut hakattua, mutta kone ei vielä riitä. Kaikki muuvit menee jo helposti. Ihan hyvin menee, mutta perinteinen lähestymistapa ei tuota enää tulosta, joten pitää tehdä jotain muuta välillä. Voemoo lissee. Pari viikkoa sitten oli eräänlainen ikkuna, ku sai tehdä useamman session sisällä ja ulkona. Kattelin mittarista, että noin 16-18h aktiviteettia. Se oli hyvä viikko, mutta muuten tää työstö on harvinaisen katkonaista.

Sitte kelataan kalenteria parisen viikkoa bäkkiin. Kävin Turussa pikavisiitillä ja vaihtoehtona oli mennä joko sillo ku keli oli hyvä (pe) ja tai huono (la). Kun kerta pääsee Turkuun mestoille, tekee mieli halata kaikki tutut kivet läpi. Läppäillään femmaa. Niinpä kierrettiin neljä mestaa ja aikaa meni kuus tuntia. Alotettiin iltakuudelta Valion muurilla ja lopetettiin puolen yön jälkeen luoliksella.

Alla Vesku vetää Waltarin 6a:ta, se on yks suosikkilämppä, koska sen voi kiivetä ainakin neljällä eri tavalla. Muutenki kiven laatu on hyvä. Sellasta pehmeetä. Kyllähä sie tiiät.


Waltari meni neljä tai kuus kertaa, jotai sinnepäi. Sitte Mehiläisen kimppuun, joka meni ekalla ylös. Jussi kokeili mehiläisellä siipiää ottamalla komeet pannut highstepistä n. 3m korkeudelta ja saa tällä ehdottomasti tämän kauden ykkössijan tonttauskisassa. Ku stäkissä on pädi per pudottu metri, se kyl riittää, nou worries.





Valion Anakonda tarjosi henkilökohtaisesti kovimman vastuksen, siinä meni tunti. Mie oon aina pitänyt sitä kuusberttana, mut turun jätkät polkee kirjaimia vähä joka nurkalla alas päi. Miepä en siitä piittaa. Katoku miun nuoruudessa se oli se ja se on se yhä.

Muute, äkkiseltään ku kerrot jolleki, että boulderoit yöllä pimeessä metässä, ni kyllähä ne rouvat pyöräyttää montun auki ja rullaa silmiään pari kierrosta ympäri. Eniveis, pimee sulkee ympäristön pois. Siinä samalla kaikki jalkkikset häviää ku taikasauvasta.

Kun me lähettiin siirtyy Impparivaaraan, Otto ja Vesku jäi rapsuttelee anakondan kanttia, joka ei kuulemma hirveesti pisteitä saanu. Nimestä päätellen on hyvä varautua alamäkirullailuun.

Impparissa ripiittasin ja Jussi lähetti oman projektin pois pyörimästä. Äkästä krimppiä. Onneks olkoon vielä kerran! Projekti purkkiin ekalla yrkällä, hyvä ku ehti mennä spottaa!

Lähetyksestä ei saatu kuvaa, ni pistin Jussin poussaamaan. Jalat ei oo patjalla, ne leijuu ilmassa, oli sen verran hyvä kitka.

Tässä vaiheessa kello oli jotain puol kymmene, mutta sain huijattua Jussin Kärsikseen. Onneks niin, koska siellä jäbä pisti toisen "kiikku" projektin purnukkaan. Kannatti lähtee. Mie pistin kutosvaihteella kutosta.

Luolikselle ku päästiin, alko jo hieman ramasee ja sormenpäissä nipistelee. Sieltä laitoin muute ton edellisen postauksen, vaikka miten netti takkuili vastaan. Vähäkö siistii, niikö suoraan mestoilta, uujee, hei kato, wau! Viimesillä voimilla + säkällä sain jalannoston bouldernistille ja eipä siinä enää sitte voinu tippua.

Ossin avaama reitti siinä, OhoEiku. Siihe oli hyvä lopettaa ilta, se menee sit ens kerralla. Laskeskelin, että illan mittaan meni 8x6a, 6b/6c, 6b, 5x6b, 5x6a, 5x6b, 4x6a, 6c. Iha hyvä pakka.

Goijailin semmoset neljä tai viis tuntia ja kurkistin ikkunasta ja näky oli ihan fine.

Siitä mennään sitte taas yks viikko taakse päi. Lyhyt sessio näissä merkeissä.

 

Kato, Ananas!

Kitkan voi oikein nähdä!

Kokoelman uusin! Tässä toteutin yhden pienen unelman. Eiks me eletä sen takia täällä, että sillon tällön voidaan joku unelma toteuttaa? En ois tarvinnu lautaa riesakseni, mutta ku toi on siisti. Sputnik Barrasta, lauta on ok, mutta pikkasen kapee, jos sattuu omistaa haRRRRtiat. 

Kyllähän tuo reitti ny näyttää vähä hassulta.

En ny muista tarkkaa päivää, mut joku ilta jiipee oli cränkkäämässä ja pisti yrkkää. Tässä kuvasarja sinisestä. 

Harjoittelin taikatempun. Hävis!

Synttäriaamuna karkasin salille. Sain ylös 2x. Sen jälkeen kaksvitone on tuntunu melko köykäseltä.

Oho, rikki!

Muistatko vanhat reitit?


Mikäs paikka tää on? Bongaa ittes kuvasta!
Pitäiskö Jarmo meidän jatkaa hallistooria?

Råtta!

Sitte mennään joulukuulle.

Joensuun Kaapelinsyöttäjä.

Mie taijan mennä siinä tuommosta mollukkaseinää pitkin.

Iso J.
JuGkalle piti oikein sanoo, että ku nyky tulee, bounssaa vähä perässä.. JukGa ku nykäsee vastapalloon ni lähtee paneelit irti seinäst, kuule on se.


Joensuun keivi.


Huh, semmone setti tällä kertaa.
Pitäkää huoli ittestänne, hyvää musaa ja hyviä treenejä. Kiva ku jaksoit lukee, selata ja fiilistellä. Keep it up!