kollaboraatio

Käytiin Riistavuorella valojen kanssa ennen Kroatian reissua. Hanna oli kuvaamassa, käy kattomassa:
https://siltapelto.wordpress.com/2016/10/13/pimeaa-touhua/

1000lumen heitin riittää ihan hyvin.

Riistaa

Hämärää

Halailtiin Jussin kaa.

Vai makaako se nenillään maassa? Vaikee sanoo.

Riistavuori - Iso G

Karkasin kiville.

Kesällä kattelin tota muurin pätkää. Sillon en tietenkään nähnyt alkuotteita pidemmälle. Kattelin, että joku haistapaskanslouppikrimppikuusbee.. tänään oli sen vuoro. Tuntu hyvin nihkeeltä, mutta hiljalleen sain langasta kiinni, tai krimpistä..

Yksinään oli hyvä olla "metsässä",  hipsukoissa siksi, koska siinähän on kerrostaloja joka suunnalla. Toppaus jäi odottaa spottaajaa. Sen verran vastuuntuntoa pitää olla.

Edelleen iloinen ja tiiäks:
"Life is 10% what happens to you.. 90% how you react to it"
Aika harvoin on niin, että ihan sama miten menee, silti kaikki tuntuu kivalta.

Tiiäks?

Tän kun sais pysymään näin.

Ens kerralla kaks pädii ja luimistellaan ylös. Kamera oli vinossa.. sen voi fotoshopata kääntämällä pääntä;)
Toi kruksikrimppi on pienpienpien. Kitkat on nyt. NYT!

Riistavuori

Todennäköisyys sille, että kiipeilyaikaikkuna, sääikkuna ja fiilis-ikkuna sattuvat päällekäin on harvinaista. Oliko valoisaa? No mitäpä luulet, jos töistä lähtee vasta puolikuudelta. Otsalamppujen valokeilat valaisivat Riistavuoren laadukasta kiveä miedoin välkähdyksin. Ainiin, unohdin mainita, että seuraavana aamuna maa oli valkeana. Eipä olisi voinut sattua paremmin. Tässä oli siis kaksinkertainen sääikkuna!! Oikee lottovoitto. Erona rahalliseen ja kiipeilylliseen lottovoittoon oli etten pomppinut ilosta, koska muistin samalla lumivalkoisella hetkellä, että autossa on yhä kesärenkaat alla. Todellinen lottovoittaja olis menny rehvakkaasti duuniin jollain Tallink helikopterilla.

Me lähdettiin viime viikolla ulkoilemaan kaikin puolin aika kevein varustein ja jossain vaiheessa tuli pitkiä kalsuja ikävä. Pakkasta oli Sepon mukaan öbaut 2,5 celsiusta. Ja se kitka, se kitka. Ihan sama mihin kohtaa käden läpsäisi ni se pysy siinä. Riitti, kunha vaan painoi jotain röpöä vasten tarpeeks lujaa. Oli siistiä, super siistiä, supersuper siistiä. Tunnelman luomiseksi otin jopa kaksi kynttilää mukaan keittiökaapista. Ne tuli vastaan säkällä, kun etsin otsalamppuun lippaan täytettä. Eniveis, annoin Old Skoolille (Lue: keskiajalle) mahdollisuuden. Ei ollut aiempaa expaa kynttilöistä bouldereilla muttamutta, kuten arvelinkin, kynttilän valo on pehmeää ja näytti sopivan näihin setteihin, vaikka jätkät vittuilivatkin, että nyt menee romanttisen puolelle. Sanotaanko näin, että kaikki valo tuli tarpeeseen ja vittuilu loppu siihen.

Kyllähän mie ainakin osittain tiesin mihin oltiin ryhtymässä, talviboulderointi on tuttua, mutta että näin siistiä! Valoa oli juuri ja juuri riittävästi. Yhekskyt pinnaa ruuduista mitä kuvasin (videota) on mustaa, muistan ajatelleeni, että kyllähän sieltä kohinasta saa jotain kalasteltua, mutta eipä onnistunu. Kännykkä ei ihan kaikkeen taivu, mutta tarpeeksi (lue: ääniraita).

Pari havaintoa. Tähän aikaan vuodesta tarvii hyvät kengät sukkineen sekä boulderiin että värjöttelyyn. Jos lähet ens viikolla kolmeks-neljäks tunniks mettään viettämään laatuaikaa frendien kanssa ilman villasukkia, lämpökerrosta, kahta takkia, hoodieta, myssyä, saappaita ja tumppuja; you are going to have cold time.

Riistavuori tuntu melko rauhallisesti greidatulta, mutta laatu varsin hyvältä. Kävelin jonku 6a:n kylmiltään ylös varusteina: T-paita, poolo, inttipaita, huppari, softshelli, untsikka. Sit otin untsikan pois ja kiipesin sen uudelleen pari kertaa. Että jos numeroista tykkää ja haluu ekan kutosen kiivetä ni: thats the place to be. Ilmeisesti vielä seisomalähtönä. Itse pelasin varman päälle nostamalla hanurini arvokkaasti pädiltä.
Hänkki 6c meni 15minuutin yrkkäilyn jälkeen, siihen oli hyvä lopettaa ilta täysissä fiiliksissä, vaikka tuntu softilta. Ai mistä tiedän mikä on softia? Olen tässä tietoisesti pitänyt kalorit överi plussalla ja lihottanut, köhöm, käsivarsia. Vetänyt kaikkea mahdollista mättöä alas, ottanut iisisti ja paino tuntuu nousevan ihan hyvin. Vaakaa en ole käyttänyt tähän analyysiin, ihan vaan sormilautoja, jotka tuntuvat melko heviltä shitiltä. Mutta sit 6c, helposti. Hei kamoon jätkät, oikeesti! Tässä kaavassa on jotain pielessä?? Varmaan ohitin jonkun pakollisen krimpin.. Suattaa olla, että absoluuttista voimaa on tullut hieman lisää, kenties, mutta vain relatiivisen voiman kustannuksella. Jos voemoo on, mitäs sitä paskoissa otteissa killumaan.

Tänään ajeltiin Porvoosta Bilteman kautta himaan. Varustelukierros nääs. Pitää saada noihin ruutuihin hieman lisää valoa ensi kertaa ajatellen. Kyllähän se valo lisää myös turvallisuutta. Oikeestaan oon pitkästä aikaa innostunut tästä ledijutusta, niigö oikeesti innostunut. Kroppa sanoo: no tänksit muoville *Kyllä ulkona pystyy kiipee. Pohjoisen pimeä graniitti on eksoottista. Vähäku tummaa suklaata.

Massaa on. Pysyy terveenä ku mättää safkaa.

Kuvat: Töölön prinssi, JF, P-A.
OJ, cheers ½, oot kova jätkä. Respectit sun suuntaan, oot paras jäbä ja koko ajan ihan fiiliksissä.
@Tapsa, oli mukava jutella & kirjoituksiasi odotellen. Vai onko sulta kirja tulossa?

Konalaa

Boulderkärsimys jatkui Konalassa yhtenä männäpäevänä. Otettiin ihan kunnon lämmöt päälle sisällä ennen ulkosettejä. Paavon kanssa cruisimoodissa pisteltiin helppoja reittejä pakettiin iso läjä. Yritettiin etsiä sieltä sadan reitin seasta ne kaikista parhaimmat ja eniten inspiroivat. Paavo näytti muuvit ja flässäsin kaksi kuusbeetä. Totta kai siitä tuli hyvät fiilikset. No, meininki on helppoa niin pitkään, kun pysytään hänkillä ja otteet eivät kutistu liian pieniksi. Tästä muodostuukin sisäkiipeilyn suhteen yleinen heikkous, mutta puhutaan siitä lisää joskus toiste.

Jos saan verrata näitä kahta hallia, ni jotenkin kyllä Pasila huokuttelee enemmän niigö "right now". Ehkä se tatti reitteineen huutelee siellä valojen sammuttua palaamaan takaisin. Tosin, voi olla liian varhaista johtopäätöksille. Annetaan Konalalle mahdollisuus.

Ennen siirtymistä kiville, ostin mustan moonin paidan, viiskyt pinnaa pois, hullut päivät meininkiä! Ei katsos ollut vaihtopaitaa mukana, ajattelin ettei kantsi paita märkänä mennä ulos kylmään syyskeliin. Ohimennen kysäisin siisteistä teipeistä, jotka ovat rantautuneet pienellä viiveellä Suomeen. Edlingerhän kiipeisi jo teininä seiskytluvulla hippiaallon höysteessä pinkit teipit sormissa.
Punaista teippiä ei kuitenkaan myyty, koska en kiipeä 7b greidiä. Karatevyösysteemi nääs. Tää on nyt vaan mielipide, mutta eikö ole hassua pitää tavaraa myynnissä, jota ei myydä, jos et kiipeä sitä tai tätä?

Ajatellaan, että astelet autokauppaan ja kattelet nelivetosta mustaa 85000€ mersua, mutta sitä ei myydä sulle, koska et aja tarpeeksi kovaa. Myyjä: "katsos, kuskin pitää ajaa vähintään 350km/h motarilla, ennenku tää lähtee täältä kaupasta. Ei sovi kauppakassiksi, koska saatat ajaa kaupan seinästä läpi.." 

Joku valaistunut voisi kertoa mulle tarkat teippi-greidien rajat, mutta oletan mustan "vyön" tarkoittavan 8a:ta. Miksi 8a? Mitäs teippiä 9a jätkät/muikit laittaa? Teippiräkistä päätellen mustaa on reippaasti jälellä, ehkä niitä säästellään Huuberille, joka sooloaa 8a:n vuoristopolkuja pienessä pöhnässä Oktoberfestin jälkeen. Haluaisin vielä tarkennuksen; tartteeko se 7b tai 8a kiivetä köydellä, boulderilla, sisällä, ulkona, ja tartteeko siitä olla todisteet mukana ostohetkellä? Kuinka monta kuukautta/vuotta 8a:n teippilisenssi on voimassa? Reilun pelin hengessä varmaan voidaan vaatia, että se 8a pitää mennä flässinä hallissa tai ulkona aina, ennenku sitä mustaa teippiä saa ranteeseen vetää, eikö niin? Muutenkin elämä on parasta flässättynä.

Onneks ostin moonin mustan t-paidan alesta, jolloin sen greidi on noin 4.

Heikkoa läppää, sorry. Paavon kanssa irroiteltiin tällä aiheella kassatiskin edustalla enemmänkin ja ois se teippi mulle rahasta luovutettu, mutta sitten hiipi epäilys takaraivoon: konalan boulderpoliisin pamputtaa pimeällä syyskujalla, jos luvattomasta teipistä jää kiinni.

Teipit sikseen. Houkuteltiin Janne messiin kiville. Käytiin kattomassa Uomarinnettä, jonne joku oli levittäny bensaa kivien juureen. Kohtalaisen selkeä viesti, jonka takia ei hirveän pitkään viihdytty. Eipä ollut iso menetystys, vaikka 6a+ kulma olikin mielestäni ihan miellyttävä. Riistavuorelle siis, jossa Janne lähetti elämänsä ekan ulkoboulderin. Oli mukava todistaa fiilikset. Onneksi kautta on vielä jäljellä.

Syksy on. Oisko ikkuna tulossa? Foreca auttaa.