Joulukuu 29

Maksimikausi näytti tältä. Kokeilin Syys-lokakuun ajan kiikkumista liivien kanssa, +10kg, kuvassa käydään urheasti saman 7b:n kimppuun, yllättäen ei menny.

Ehkä liivien kanssa kiipeemisestä oli jotain hyötyä, sen näkee myöhemmin. Kymppi on kuitenkin ehkä pikkasen liiottelua. Aprikoisin, että se osuva lisäpaino asettuu siihen nelosen ja seittemän kilon väliin.

Joulukuu 26

Hampurin Nordwandhallessa on tyyliä.

Joulukalenteri 14

Nummi.

Joulukalenteri 13

Jussi sniikkailee reittiä ylös.

Joulukuu 11

7a flässiä läksin koittaa marraskuun lopulla kuukauden breikin jälkeen. Meni puoleen väliin.

Joulukuu 9

Ville ja iltatyttö. Vettä satoi koko päivän, mut silti kiivettiin, tai siis, Ville kiipes.

Toi ote mistä Ville vetää vasemmalla kädellä, se on pieni. huhhuh.

Joulukuu 5

Heinävaara heinäkuussa. Ulkokiikut oli vähissä tänä vuonna. Sain kuitenkin Hyllyn kiivettyä. Yllätin itsenikin, koska ei ollut odotuksia. Antti napsi seiskoja rallatellen tuona päivänä, kauheen vahva. Antin juttuja voi tsiigailla täältä: http://kiviapina.blogspot.fi/

Joulukalenteri 4

Käytiin varmaan vuosi sitten Kontiolahden seinää kattomassa. Koulun seinä on rakennettu, huh, kymmenen vuotta sitten, arviolta. Kuvassa Jussi koukkaa nurkan takaa.

Jussin tarinaa voi lukea blogista:
http://ketunhantamankassa.blogspot.fi/

Terveisiä Joensuuhun, Kontiolahteen ja  Ansalle tietty.

Joulukalenteri 3

Syyskuussa 2017 sain jotenkin kiikut taas kulkemaan, ehkä se on enemmän pään sisältä kiinni, että kulukkeekko vai eikö kuluje.

Toisaalta näin vanhempana ukkona alakaa myös ymmärtää, että aina ei tartte yrittää kiivetä maksimia, vaikka se on houkuttelevaa. Ne höntsäpäivät on tosi hyviä ja niitä tarttee tasapainoksi runttaamiselle, koska maksimi on raskasta.

Työstin tuotakin reittiä aika monta kertaa, eikä se menny, eikä se haittaa. Kivaa oli.
Salmisaari, vihreä krimppi/poketti 7b, hyviä muistoja.

Boulderintallaaja liidikurssilla

Sain Mikalta tarinan alkuvuoden liidikurssin fiiliksistä.

Boulderintallaaja liidikurssilla tammikuu 2017

Fiilikset ennen kurssia

Aamu. Sitä tietää tekevänsä illalla jotain uutta, erikoista, jotain joka on seuraava askel. Takana viisi vuotta boulderointia ja sen verran yläköyttä, että tietää mikä on kasisolmu. Sillä kokemuksella ei vielä tiedä mihin on menossa ja miltä se tuntuu. Ei edes jännitä kun ei tiedä mitä siinä pitäisi jännittää… Jotain spesiaalia tässä täytyy olla, koska monet kiipeilykaverit oli jo viikkoja sitten tulleet kyselemään kuulemiensa huhujen todenperäisyyttä: ”Ootko tosiaan menossa liidikurssille…”.

Iltapäivä. Työpäivä on ohi ja safka nopeasti naamaan. Perinteisten boulderikamojen joukkoon pitää tällä kertaa heittää erikoinen lisä; valjaat ja atc. Autoon ja nokka kohti Oulun kiipeilykeskusta. Nyt tuntuu ensimmäisen kerran pieni jännitys ja epäluulo. Mitä tästä muka olisi tulossa.

Kurssi alkaa

Kun pääsen perille muut kurssilaiset on jo keskuksella ja kurssin vetäjäkin kävelee vastaan vaikka edellisenä päivänä oli kertonut myöhästyvänsä vähän. Kaikki on entuudestaan tuttuja ja ainakin boulderia on väännetty yhessä. Ilmapiiri on rento, ihan hyvä lähtökohta kurssille.

Ekana mennään koulutustilaan kattelee vähän perusteita tulevasta. Alkujutustelun jälkeen kouluttaja kertoo erilaisista kiipeilyköysistä ja niiden ominaisuuksista. Lisäksi kerrataan muutama solmu, tai no, toisin sanoen opetellaan pari uutta sen kasin lisäksi. Niitä tarvittaisiin enempi sitten jos tämä sisäliidi viedään sitten lumien sulettua ulkokallioille. Se olisi ainakin itelleni vakaa aikomus, toivottavasti kevään tullen on vaan aikaa moiselle touhulle. Lisäksi käydään läpi muitakin kalliopuolen asioita..itelläni alkaa mielessä jo kiilua se päivän agenda, eli sisäliidi. Nyt seinälle ja äkkiä.

Seuraavaksi siirrytään alakertaan kurssiseinän ääreen, joka onkin osuvasti nimetty Kindergardeniksi. Olo on kuin lastentarhan pienillä viikareilla, jotka tällä kertaa ovat kiltisti ja vain kuuntelevat mitä opettajasedällä on sanottavana.

Koulutusseinän viereisellä seinällä roikkuu pari jatkoa joihin tehdään muutamat harjoitusklippaukset, jalat vielä tukevasti maassa. Tämän jälkeen noustaan seinälle tekemään samaa harjotusta varsinaisen kurssiseinän ensimmäisiin jatkoihin, molemmilla käsillä molemmilta puolilta jatkoa. Kyllä se siitä alkaa jo jollain tapaa sujua.

Kouluttaja pyytää klippaajat seinältä alas, jotta voidaan käydä läpi liidaajan varmistaminen. Parhaiten se sujuu pistämällä joku kiipeemään ja minä pääsin ekana seinälle. Köysi kiinni valjaisiin ja varmistuslaitteeseen. Crosscheck ja ei muuta ku seinälle. Valkkasin reitiksi jonkun mukavan vitosen ja ensimmäinen jatko tuli vastaan äkkiä. Klippi siihen ja matka jatkuu. Muutaman jatkon päästä kouluttaja huutelee alhaalta, että "tuuppa alaspäin ni pääset näkemään varmistamisen alhaalta käsin". Oisin mielellään jatkanu ankkurille asti, mutta heittäydyn kuitenkin köyteen. Matkalla alas sitä vasta tajuaa, että hei, meikä liidas just ekan pienen liidipätkän. Hyvä fiilis. Tämähän toi ihan uuden vinkkelin koko kiipeilyyn, ihan eri kuin yläköysittely!

Seuraava kiipeilijä seinälle ja voin itekin keskittyä siihen kouluttajan tekemiseen varmistamisen parissa. Ennen ensimmäistä klippiä spotataan bouldereilta tutulla tyylillä, ei liikaa köyttä ulos ennen neljättä klippiä, katotaan kiipeilijän perään, että klipit menee oikein ja niin eespäin. Check! Nyt ollaanki jo valmiita harjottelemaan ihan pareittain ja noustaan ylös parit reitit. Varmistaminenkin tuntuu yllättävän helpolta, ajoittain jopa helpommalta ku yläköysittelyssä, toki liidissä pitää olla enemmän hereillä kokoajan ja seurata kiipeilijän tekemisiä.

Päivän viimenen harjotus on tippuminen. Se täytyy oppia, jotta voi kiivetä kovaa. Hullulta kuulostaa, mutta tottahan se on. Jokainen saa vuorollaan kiivetä sopivalla hänkin pätkällä yli viidennen jatkon ja hypätä sieltä köyden varaan. Ja jokainen saa myös varmistaa tällasen tippumisen. Kyllä sieltä kaikki hyppäsi alas. Varmistaminen oli melkein jännittävämpää kuin ite hyppy, varsinkin kun tiesin kiipeilijän olevan vajaan kymmenen kiloa mua painavampi. Kyllä siitä iloisesti seinälle lensi ku kaveri pomppas köyteen.

Kurssin jälkeinen itseharjoittelu

Nyt kurssista on aikaa reilu kuukausi ja liidailua on tullut harjoteltua ainakin pari kertaa viikossa. Täytyy kyllä todeta, että vähintäänkin mukavan twistin tuo liidi antaa pelkän boulderoinnin oheen ja voi sitä suositella ihan kaikille, jotka pelkkää boulderia vääntää. Näitä kahta voi hyvin vetää peräkkäisinä päivinä kun varsinkin näin keltanokkana ne liidireitit koostuu pääasiassa otteista joita boulderilla pitää kahvoina. Tuntuu, että sormet saa lepopäivän kun liidaamassa käy. Oulun kiipeilykeskuksella liidikurssiin kuuluu kuukauden kiipeilykortti ja ite kävinkin melkein joka päivä kiipeemässä. Käyntikertoja helmikuun 28 päivän aikana tuli yhteensä 22 ja suunnilleen puolet niistä oli liidikertoja.

Liidaaminen on alkanu tuntua jo ihan luonnoliselta. Tippumisetkin sujuu aika kivasti kun siihen on saanu harjotusta melkein joka kerralla. Hänkillä pulssi kiihtyy ja kämmenet hikoaa vaikka kuinka helppoa reittiä menis, jännä juttu kun kuitenkin se on se kaikkein turvallisin paikka tippua. Eniten lisäharjottelua vaatii klippaaminen. Tuntuu, että vieläki siihen menee turhaa aikaa ja varsinkin hänkillä se korostuu. Täytyy varmaan viritellä kotiin pari jatkoa katosta roikkumaan, jotta voi sohvalla istuessa reenata klippejä.

t. Mika

----------

Kiitokset Mikalle tästä jutusta. Toivottavasti tämä kannustaa muitakin menemään liidikurssille.
Ehkäpä saamme Mikalta lyhyen koosteen ulkokiipeilystä kevään mittaan.

Uusi ihastus

Ihastuksia tulee ja menee, mut pultissa roikkuminen, se on varmaa.

 

Keltainen rata. Hieno reitti.

Kylmäoja

Kävästiin seinällä. Jussi työstää.

Sama paita, eri reitti

Kävin kokeilemassa tota reittiä, ei menny ees kruksiin asti. Ehkä ens kerralla.
Kiikut on kerran viikossa tai harvemmin,  joten kotona on joutunut pumppaa ja jumppaa. Tähän mennessä tänä vuonna yli 2500 leukaa vedettynä. Kahvoista ja lyhyttä sarjaa tietty.

Yritetään vielä, haasteita on.

Joulukalenteri 17

Kuvia Marjan crägiltä, Split. Ihan hyvät koukkukiipeilymaisemat. Ardo "hänkillä".




Mr. President taisi ottaa päivän ekan liidin.
...


..
Niin se vaan joulukin lähenee.

15. joulukuuta

Aamu- ja iltakuva. Aamulla kävin pienellä haikilla lähikumpareen päälle, ihan vaan uteliaisuudesta. Muut tais olla vielä nukkumassa sillon.

Kiikkujen jälkeen yritettiin nähdä kun aurinko laskee mereen, mutta missattiin parilla kymmenellä minuutilla. Kävin silti uimassa.

Joulukalenteri 12

Tähän reittiin minä ihastuin.
Ja sen reitin sitten myös kiipesin. Se oli hieno tunne.

Joulukalenteri 9

Omiksen mäkiä kuvassa.

Joulukalenteri 7

Aeno liidovvaa.



Eräs ilta kestitsimme Hirvolalan kuntalaisia Makkolan kunnantalolla.
Illallisen jälkeen esittelimme Makkolan kunnan eksklaavin tuottamaa kiipeilykansantuotetta. Kuinka paljon porukka oli kiivennyt siihen mennessä. Tulevaisuusselontekoa myös plärättiin ja vertailtiin kallioiden tuottavuusprofiilia.


Tuolta se suurin piirtein näyttää turistimestalla. On iso parkkipaikka, on länsifeissi, on ruokapöydät, on softia greidiä, kauppa ja baarit ja vessat 200m päässä.

Joulukalenteri 4

Mie onsaittasin 6a:n! jee.

Grägikissa.

Joulukalenteri 3

Turistisektorilla. Yllättävän hyvää kiivettävää, oletin että olisi ollut todella lasittunutta. Helppoa släbää 99%. Haikki oli 5m. Omis 200m.