Kollaasi

Juuso jo vähä kyseli, että miten on lähteny kausi käyntiin. En ole hirveesti hätäillyt kuvien kanssa, joten laitetaan ne nyt sit kaikki kerralla.
Miun treeniohjelma loppu viikko sitten. 12viikon aikana en saanut 7b:tä hallissa kulkemaan niikö haluja ois ollu, mutta hyviä hetkiä sen kanssa on vietetty joka tapauksessa. Tekis mieli laittaa harjoituspyramidi, mutta tuskin se hirveesti lisäarvoa toisi, joten jää kyydistä. Mututuntumalla semmone 50 kutosta ja parikytä yläköysikertaa sebarilla.

Kuvasato on tällä kertaa tuoreimmasta vanhempaan. Kattaa noin neljän kuukauden aikajanan.

Tämmönenki juttu tuli vastaan kun huvikseni kuuklasin purekasilla. Kiitokset jutuntekijälle esiinnostosta. Pääsee esille tämäkin harrastus-blogi-harrastus. Tosin on sellainen tunne, että tämä blogi on alkanut kulkea omaa reittiään, tai kulkenut jo tovin miten ja minne sattuu, eikä sen takia ressaa itsestään. Blogi vaan on. Ja nimikin on korni. Ehkäpä ymmärrät mitä tarkoitan? Yritän muotoilla saman asian toisella, pidemmällä tavalla: bloggausta voi tehdä monella tavalla ja kiipeilyssä se tarkoittaa joko surkuttelua miten huonosti/kovasti kulkee. Tai kirjoitetaan matkaraportteja, tai pädetään tai kirjoitetaan tikkilistaa tai jotain muuta hupia. Tälläkin blogilla on ollut monenlaisia vaiheita, joista viimeisintä vaihetta voisi kuvata kenties huolettomaksi. On yritetty päteä, oltu innoissaan, kalasteltu kommentteja, kerrottu reissuista, provosoitu, hehkutettu ja vaikka ties mitä. Useempaan kertaan miettiny, että nyt loppuu ja jollain tasolla lopettanukki, jonka takia blogi jää etäälle, mutta on silti lähellä. Ymmärsitkö nyt?

Ite en oikeestaan koskaan ite lue näitä omia juttuja. Vissiin sitä keskittyy asioiden pohtimiseen ja ylöskirjoittamiseen, että kun se on blogissa, ni se siitä sitte. Rima pidetään riittävän matalalla. Myös bloggaamisen syyt ovat muuttuneet sekä omat mielipiteet asioista varmasti näiden vuosien aikana, että sen takia, se oma selailu on suht nolla. Mie veikkaan, että aika paljon on tullut sanottua ja toiset kirjoittaa vielä enemmän ja mielestäni paljon paremmin. Ei siinä, että aihe olisi koluttu loppuun, ei. Ei ei ei, kuule joka kevät se kitka tuntuu hyvältä ja siitä saa ja pitääki kirjoittaa. Martsalta on tullut hyvää tekstiä ja Tapsakin taitaa rapsutella näppistä vähän väliä.

Niin, nää kuvat.
Alotetaan tästä Hakunilasta. Keväisinhä se on suht kurane paikka. Ehkä tähän mielikuvaan vaikuttaa paljon se, että oon käyny siellä tasan kaks kertaa ja sillon oli kevät ja mutalöllöö.

Männäviikonloppuna sovittiin kiipeilydeitit, Mika valitsi Ocunin ulkoittamispaikaksi kyseisen mutalikon. Miulla oli kenkämatto mukana, joten se seivas kurat miun pädin osalta. Ei minnuu oikeesti siellä kiinnostanu kiivetä, jos totta puhutaan. Bladerunneri, jota vois kutsua vaikka B-runneriks eli brunneriks, oli Mrunneri, eli Mutarunneri, joten eipä tullu yrkättyy. Eipä se ois menny, ni ei harmita. Sen takii sorttailin beetat tohon kutoselle ja vedin sen kuus kertaa putkeen. Muuvi jäi pienellä vaivalla lihasmuistiin, mikä oli tavote.

Kundeilla oli lapset mukana, jotka näytti viihtyvän melko kiltisti lohkareen vieressä kiikkuivat pienten hienäkumpareiden ja kivien päällä. Mukkeleitakaan ei sattunut.

Siellä Hakunilassa on muutama sammaloitunu kivi, joista tää kyseinen kantti ois ihan varmasti hyvä sekä assiksella että ilman. Kanto tai joku karahka on alla, mutta on niitä pahempiakin paikkoja mihi on tiputtu. Käy kuule vähä heiluttamassa harjaa ja pistä boulderi.

Lapset ja papat lähti Tuusulaan, minä painuin Pihlikseen ottamaan toisen erän. Ajattelin, että ei yksin tartte tällä kelillä cränkätä. Pihliksestä oon nähny jonku 7a pomppuvideon noin kuus vuotta sitte ja se oliki oikeestaan kaikki beetta mitä taskussa oli ku lähin kyseistä mäkeä etsimään. Bouldermesta näkyy viereisille isoille teille, joten veikkailin äksessin olevan iisibiisi.
Paikalle päästyäni tuijotin muuria ja muuri tuijotti takaisin. Kaivoin taskusta kaksseiskan puhelimeen ja selaillin. Pistin leirin pystyyn jonku kutosen alle, joka näytti mukavalta (mukava= yksi ote +kidettä). Vartin päästä hylkeilin toppiin. Yksinäänku boulderoi, ni sanan "committed" olemus on hyvä sisäistää. Kerran tipuin puolesta välistä miun ohkasen rieskan ohi ja harmitti ku kenkä meni patskaan.

Pällistelyä loivan päältä.



Monsterikäet. Kiteet rouhi nakkien kärjet kuopille.


Ennen ulkokelejä ja niiden välissä on kyseistä sinistä reittiä tullut hakattua, mutta kone ei vielä riitä. Kaikki muuvit menee jo helposti. Ihan hyvin menee, mutta perinteinen lähestymistapa ei tuota enää tulosta, joten pitää tehdä jotain muuta välillä. Voemoo lissee. Pari viikkoa sitten oli eräänlainen ikkuna, ku sai tehdä useamman session sisällä ja ulkona. Kattelin mittarista, että noin 16-18h aktiviteettia. Se oli hyvä viikko, mutta muuten tää työstö on harvinaisen katkonaista.

Sitte kelataan kalenteria parisen viikkoa bäkkiin. Kävin Turussa pikavisiitillä ja vaihtoehtona oli mennä joko sillo ku keli oli hyvä (pe) ja tai huono (la). Kun kerta pääsee Turkuun mestoille, tekee mieli halata kaikki tutut kivet läpi. Läppäillään femmaa. Niinpä kierrettiin neljä mestaa ja aikaa meni kuus tuntia. Alotettiin iltakuudelta Valion muurilla ja lopetettiin puolen yön jälkeen luoliksella.

Alla Vesku vetää Waltarin 6a:ta, se on yks suosikkilämppä, koska sen voi kiivetä ainakin neljällä eri tavalla. Muutenki kiven laatu on hyvä. Sellasta pehmeetä. Kyllähä sie tiiät.


Waltari meni neljä tai kuus kertaa, jotai sinnepäi. Sitte Mehiläisen kimppuun, joka meni ekalla ylös. Jussi kokeili mehiläisellä siipiää ottamalla komeet pannut highstepistä n. 3m korkeudelta ja saa tällä ehdottomasti tämän kauden ykkössijan tonttauskisassa. Ku stäkissä on pädi per pudottu metri, se kyl riittää, nou worries.





Valion Anakonda tarjosi henkilökohtaisesti kovimman vastuksen, siinä meni tunti. Mie oon aina pitänyt sitä kuusberttana, mut turun jätkät polkee kirjaimia vähä joka nurkalla alas päi. Miepä en siitä piittaa. Katoku miun nuoruudessa se oli se ja se on se yhä.

Muute, äkkiseltään ku kerrot jolleki, että boulderoit yöllä pimeessä metässä, ni kyllähä ne rouvat pyöräyttää montun auki ja rullaa silmiään pari kierrosta ympäri. Eniveis, pimee sulkee ympäristön pois. Siinä samalla kaikki jalkkikset häviää ku taikasauvasta.

Kun me lähettiin siirtyy Impparivaaraan, Otto ja Vesku jäi rapsuttelee anakondan kanttia, joka ei kuulemma hirveesti pisteitä saanu. Nimestä päätellen on hyvä varautua alamäkirullailuun.

Impparissa ripiittasin ja Jussi lähetti oman projektin pois pyörimästä. Äkästä krimppiä. Onneks olkoon vielä kerran! Projekti purkkiin ekalla yrkällä, hyvä ku ehti mennä spottaa!

Lähetyksestä ei saatu kuvaa, ni pistin Jussin poussaamaan. Jalat ei oo patjalla, ne leijuu ilmassa, oli sen verran hyvä kitka.

Tässä vaiheessa kello oli jotain puol kymmene, mutta sain huijattua Jussin Kärsikseen. Onneks niin, koska siellä jäbä pisti toisen "kiikku" projektin purnukkaan. Kannatti lähtee. Mie pistin kutosvaihteella kutosta.

Luolikselle ku päästiin, alko jo hieman ramasee ja sormenpäissä nipistelee. Sieltä laitoin muute ton edellisen postauksen, vaikka miten netti takkuili vastaan. Vähäkö siistii, niikö suoraan mestoilta, uujee, hei kato, wau! Viimesillä voimilla + säkällä sain jalannoston bouldernistille ja eipä siinä enää sitte voinu tippua.

Ossin avaama reitti siinä, OhoEiku. Siihe oli hyvä lopettaa ilta, se menee sit ens kerralla. Laskeskelin, että illan mittaan meni 8x6a, 6b/6c, 6b, 5x6b, 5x6a, 5x6b, 4x6a, 6c. Iha hyvä pakka.

Goijailin semmoset neljä tai viis tuntia ja kurkistin ikkunasta ja näky oli ihan fine.

Siitä mennään sitte taas yks viikko taakse päi. Lyhyt sessio näissä merkeissä.

 

Kato, Ananas!

Kitkan voi oikein nähdä!

Kokoelman uusin! Tässä toteutin yhden pienen unelman. Eiks me eletä sen takia täällä, että sillon tällön voidaan joku unelma toteuttaa? En ois tarvinnu lautaa riesakseni, mutta ku toi on siisti. Sputnik Barrasta, lauta on ok, mutta pikkasen kapee, jos sattuu omistaa haRRRRtiat. 

Kyllähän tuo reitti ny näyttää vähä hassulta.

En ny muista tarkkaa päivää, mut joku ilta jiipee oli cränkkäämässä ja pisti yrkkää. Tässä kuvasarja sinisestä. 

Harjoittelin taikatempun. Hävis!

Synttäriaamuna karkasin salille. Sain ylös 2x. Sen jälkeen kaksvitone on tuntunu melko köykäseltä.

Oho, rikki!

Muistatko vanhat reitit?


Mikäs paikka tää on? Bongaa ittes kuvasta!
Pitäiskö Jarmo meidän jatkaa hallistooria?

Råtta!

Sitte mennään joulukuulle.

Joensuun Kaapelinsyöttäjä.

Mie taijan mennä siinä tuommosta mollukkaseinää pitkin.

Iso J.
JuGkalle piti oikein sanoo, että ku nyky tulee, bounssaa vähä perässä.. JukGa ku nykäsee vastapalloon ni lähtee paneelit irti seinäst, kuule on se.


Joensuun keivi.


Huh, semmone setti tällä kertaa.
Pitäkää huoli ittestänne, hyvää musaa ja hyviä treenejä. Kiva ku jaksoit lukee, selata ja fiilistellä. Keep it up!