Riistavuori

Todennäköisyys sille, että kiipeilyaikaikkuna, sääikkuna ja fiilis-ikkuna sattuvat päällekäin on harvinaista. Oliko valoisaa? No mitäpä luulet, jos töistä lähtee vasta puolikuudelta. Otsalamppujen valokeilat valaisivat Riistavuoren laadukasta kiveä miedoin välkähdyksin. Ainiin, unohdin mainita, että seuraavana aamuna maa oli valkeana. Eipä olisi voinut sattua paremmin. Tässä oli siis kaksinkertainen sääikkuna!! Oikee lottovoitto. Erona rahalliseen ja kiipeilylliseen lottovoittoon oli etten pomppinut ilosta, koska muistin samalla lumivalkoisella hetkellä, että autossa on yhä kesärenkaat alla. Todellinen lottovoittaja olis menny rehvakkaasti duuniin jollain Tallink helikopterilla.

Me lähdettiin viime viikolla ulkoilemaan kaikin puolin aika kevein varustein ja jossain vaiheessa tuli pitkiä kalsuja ikävä. Pakkasta oli Sepon mukaan öbaut 2,5 celsiusta. Ja se kitka, se kitka. Ihan sama mihin kohtaa käden läpsäisi ni se pysy siinä. Riitti, kunha vaan painoi jotain röpöä vasten tarpeeks lujaa. Oli siistiä, super siistiä, supersuper siistiä. Tunnelman luomiseksi otin jopa kaksi kynttilää mukaan keittiökaapista. Ne tuli vastaan säkällä, kun etsin otsalamppuun lippaan täytettä. Eniveis, annoin Old Skoolille (Lue: keskiajalle) mahdollisuuden. Ei ollut aiempaa expaa kynttilöistä bouldereilla muttamutta, kuten arvelinkin, kynttilän valo on pehmeää ja näytti sopivan näihin setteihin, vaikka jätkät vittuilivatkin, että nyt menee romanttisen puolelle. Sanotaanko näin, että kaikki valo tuli tarpeeseen ja vittuilu loppu siihen.

Kyllähän mie ainakin osittain tiesin mihin oltiin ryhtymässä, talviboulderointi on tuttua, mutta että näin siistiä! Valoa oli juuri ja juuri riittävästi. Yhekskyt pinnaa ruuduista mitä kuvasin (videota) on mustaa, muistan ajatelleeni, että kyllähän sieltä kohinasta saa jotain kalasteltua, mutta eipä onnistunu. Kännykkä ei ihan kaikkeen taivu, mutta tarpeeksi (lue: ääniraita).

Pari havaintoa. Tähän aikaan vuodesta tarvii hyvät kengät sukkineen sekä boulderiin että värjöttelyyn. Jos lähet ens viikolla kolmeks-neljäks tunniks mettään viettämään laatuaikaa frendien kanssa ilman villasukkia, lämpökerrosta, kahta takkia, hoodieta, myssyä, saappaita ja tumppuja; you are going to have cold time.

Riistavuori tuntu melko rauhallisesti greidatulta, mutta laatu varsin hyvältä. Kävelin jonku 6a:n kylmiltään ylös varusteina: T-paita, poolo, inttipaita, huppari, softshelli, untsikka. Sit otin untsikan pois ja kiipesin sen uudelleen pari kertaa. Että jos numeroista tykkää ja haluu ekan kutosen kiivetä ni: thats the place to be. Ilmeisesti vielä seisomalähtönä. Itse pelasin varman päälle nostamalla hanurini arvokkaasti pädiltä.
Hänkki 6c meni 15minuutin yrkkäilyn jälkeen, siihen oli hyvä lopettaa ilta täysissä fiiliksissä, vaikka tuntu softilta. Ai mistä tiedän mikä on softia? Olen tässä tietoisesti pitänyt kalorit överi plussalla ja lihottanut, köhöm, käsivarsia. Vetänyt kaikkea mahdollista mättöä alas, ottanut iisisti ja paino tuntuu nousevan ihan hyvin. Vaakaa en ole käyttänyt tähän analyysiin, ihan vaan sormilautoja, jotka tuntuvat melko heviltä shitiltä. Mutta sit 6c, helposti. Hei kamoon jätkät, oikeesti! Tässä kaavassa on jotain pielessä?? Varmaan ohitin jonkun pakollisen krimpin.. Suattaa olla, että absoluuttista voimaa on tullut hieman lisää, kenties, mutta vain relatiivisen voiman kustannuksella. Jos voemoo on, mitäs sitä paskoissa otteissa killumaan.

Tänään ajeltiin Porvoosta Bilteman kautta himaan. Varustelukierros nääs. Pitää saada noihin ruutuihin hieman lisää valoa ensi kertaa ajatellen. Kyllähän se valo lisää myös turvallisuutta. Oikeestaan oon pitkästä aikaa innostunut tästä ledijutusta, niigö oikeesti innostunut. Kroppa sanoo: no tänksit muoville *Kyllä ulkona pystyy kiipee. Pohjoisen pimeä graniitti on eksoottista. Vähäku tummaa suklaata.

Massaa on. Pysyy terveenä ku mättää safkaa.

Kuvat: Töölön prinssi, JF, P-A.
OJ, cheers ½, oot kova jätkä. Respectit sun suuntaan, oot paras jäbä ja koko ajan ihan fiiliksissä.
@Tapsa, oli mukava jutella & kirjoituksiasi odotellen. Vai onko sulta kirja tulossa?

Neljä hallia

Kuten kuvista näkyy, viikon sisällä on tullut kierreltyä Suomen parhaissa halleissa. Pasilassa tykittelin tota punasta kutosta, joka puhuttelee henkilökohtasesti melko kovalla "volyymillä". Epäilin ettei siitä mitään tulisi, mutta pääsin eteenpäin. Sellanen motivoi, varsinkin kun on fiilis, että on kohtalaisen paska kiipeilijä, jota halliboulderointi vie vaan syvemmälle suohon. No siihen on vaan yks lääke, ei piä antaa periks. Vaikee olla hyvä sellasessa jota ei oo tehny.

<-- Kato Kelvin Kettunen tikkaa vaikka pulley pamahti varttia aiemmin. On se kova!


Viimeset viis kertaa kun ollaan käyty Turussa, on satanu vettä. Joku ihme homma siinä on. Aamulla tekstailin Jussin kaa ees taas, että kuivaa? vai puolikuivaa? Kyse ei ollut juomista.

Olin jotenkin asennoitunut henkisesti siten, että pistän loputkin sormet paskaksi tehtaalla oikein ajan kanssa, mutta onneksi sinne tuli pikku-kirniäisten synttäriporukka ja Olli usutti luolavuoren suuntaan. Arvaa oliko sillä aikaa alkanu vettä tulemaan ku otettiin kierroksia Tehtaalla..

Kuvassa Olli vartioi mun räbeltämistä. Yritin kiireessä saada kruksimuuvin tehtyä. 6a+
Sainkin, mut aika loppu ennen linkitystä. 

ähä ähä, tää vanha kettu ties, että jos pisaroisen välistä näkyy vielä kuivaa asfalttia, hänkit ei oo ehtiny kastua.  Eikä ne ollukkaa. Sormet tarttis nopeesti granittiterapiaa, kun niillä taitaa olla jonkin asteinen muoviallergia, johon minkään valtakunnan kortisonit ei tepsi. Kuule, Golfin polykapselit sinkoili liikenneympyröistä ohikulkevien mummojen suuntaan riskillä nopeudella, koska kiipeilyikkuna oli jälleen sulkeutumassa ties kuinka moneksi vuosisadaksi.. voe rähmän rähmä.


Jes, märkiä toppeja, joo pervolta kuulostaa. Pääsin kuitenki Oho-Eikun muuvit pienessä tihkussa. Alko sormet paranee yllättäen. Terveisiä vaan Nevalan Sarille, joka oli kundin kanssa skuuppailemassa luoliksella. Mulle yleisön läsnäolo pistää näköjään paremman lähetysdraivin päälle, huutoineen kaikkineen.

Teekoolla maanantaina. Kalastelin harvat ja valitut puolessatoista tunnissa. Toi kyseinen keltasilla otteilla, oli hemmetin hyvä boulderi. Vajaassa kymmenessä minuutissa sai kiivettyä ja siitä tuli kohtalaisen hyvät fiilikset. Samalla kohtaa oleva pinkki pokettiralli, rakettipolli, se meni sentäs flässinä.

Ehkä TK on Suomen paras boulderhalli? Vai johtuko se niistä hemmetin hyvistä bouldereista, jotka lähetin?

Jokohan tää vuoden paras sulkaakausi kohta päättyisi. Pimeys, mikä tekosyy.

Konalaa

Boulderkärsimys jatkui Konalassa yhtenä männäpäevänä. Otettiin ihan kunnon lämmöt päälle sisällä ennen ulkosettejä. Paavon kanssa cruisimoodissa pisteltiin helppoja reittejä pakettiin iso läjä. Yritettiin etsiä sieltä sadan reitin seasta ne kaikista parhaimmat ja eniten inspiroivat. Paavo näytti muuvit ja flässäsin kaksi kuusbeetä. Totta kai siitä tuli hyvät fiilikset. No, meininki on helppoa niin pitkään, kun pysytään hänkillä ja otteet eivät kutistu liian pieniksi. Tästä muodostuukin sisäkiipeilyn suhteen yleinen heikkous, mutta puhutaan siitä lisää joskus toiste.

Jos saan verrata näitä kahta hallia, ni jotenkin kyllä Pasila huokuttelee enemmän niigö "right now". Ehkä se tatti reitteineen huutelee siellä valojen sammuttua palaamaan takaisin. Tosin, voi olla liian varhaista johtopäätöksille. Annetaan Konalalle mahdollisuus.

Ennen siirtymistä kiville, ostin mustan moonin paidan, viiskyt pinnaa pois, hullut päivät meininkiä! Ei katsos ollut vaihtopaitaa mukana, ajattelin ettei kantsi paita märkänä mennä ulos kylmään syyskeliin. Ohimennen kysäisin siisteistä teipeistä, jotka ovat rantautuneet pienellä viiveellä Suomeen. Edlingerhän kiipeisi jo teininä seiskytluvulla hippiaallon höysteessä pinkit teipit sormissa.
Punaista teippiä ei kuitenkaan myyty, koska en kiipeä 7b greidiä. Karatevyösysteemi nääs. Tää on nyt vaan mielipide, mutta eikö ole hassua pitää tavaraa myynnissä, jota ei myydä, jos et kiipeä sitä tai tätä?

Ajatellaan, että astelet autokauppaan ja kattelet nelivetosta mustaa 85000€ mersua, mutta sitä ei myydä sulle, koska et aja tarpeeksi kovaa. Myyjä: "katsos, kuskin pitää ajaa vähintään 350km/h motarilla, ennenku tää lähtee täältä kaupasta. Ei sovi kauppakassiksi, koska saatat ajaa kaupan seinästä läpi.." 

Joku valaistunut voisi kertoa mulle tarkat teippi-greidien rajat, mutta oletan mustan "vyön" tarkoittavan 8a:ta. Miksi 8a? Mitäs teippiä 9a jätkät/muikit laittaa? Teippiräkistä päätellen mustaa on reippaasti jälellä, ehkä niitä säästellään Huuberille, joka sooloaa 8a:n vuoristopolkuja pienessä pöhnässä Oktoberfestin jälkeen. Haluaisin vielä tarkennuksen; tartteeko se 7b tai 8a kiivetä köydellä, boulderilla, sisällä, ulkona, ja tartteeko siitä olla todisteet mukana ostohetkellä? Kuinka monta kuukautta/vuotta 8a:n teippilisenssi on voimassa? Reilun pelin hengessä varmaan voidaan vaatia, että se 8a pitää mennä flässinä hallissa tai ulkona aina, ennenku sitä mustaa teippiä saa ranteeseen vetää, eikö niin? Muutenkin elämä on parasta flässättynä.

Onneks ostin moonin mustan t-paidan alesta, jolloin sen greidi on noin 4.

Heikkoa läppää, sorry. Paavon kanssa irroiteltiin tällä aiheella kassatiskin edustalla enemmänkin ja ois se teippi mulle rahasta luovutettu, mutta sitten hiipi epäilys takaraivoon: konalan boulderpoliisin pamputtaa pimeällä syyskujalla, jos luvattomasta teipistä jää kiinni.

Teipit sikseen. Houkuteltiin Janne messiin kiville. Käytiin kattomassa Uomarinnettä, jonne joku oli levittäny bensaa kivien juureen. Kohtalaisen selkeä viesti, jonka takia ei hirveän pitkään viihdytty. Eipä ollut iso menetystys, vaikka 6a+ kulma olikin mielestäni ihan miellyttävä. Riistavuorelle siis, jossa Janne lähetti elämänsä ekan ulkoboulderin. Oli mukava todistaa fiilikset. Onneksi kautta on vielä jäljellä.

Syksy on. Oisko ikkuna tulossa? Foreca auttaa.

Pasilaa

Pasila tuo ensimmäiseksi mieleen juna-aseman..
mutta nykyisin se on cave.
Halliboulderointi on ollut yleensä sellaista pakkopullaa, että välttelen sitä viimeiseen asti. Katotaan tuleeko tähän tulee muutos. Kai hieman epäilyttää miten sormet kestää. Boulderin hyvä puoli köysittelyä ajatellen on se, ettei yksittäiset kovat muuvit polta kaikkia paukkuja liidissä. Sitä tässä tavoitellaan.

Saksan reissun jälkeen kävin heiluttelemassa makkaramahaa seinällä ihan ok tuloksin, flässäilin helppoja kutosia. Kävipä jopa niin, että flässätessä 5c:ltä pomppas jalka irti.. takki auki revittelin ja ihmetys oli suuri!! Urheilu ja avautuminen! Ai että.

Tykkäsin varsinkin keltasesta fontsu-unelmasta. Tollasilla otteilla boulderoi mielellään. Hyvin duunattu ja ruuvattu.
Vieressä se punanen 6c venailee, hermotusta vaatii ja pientä kiukkua.

6b flässin jälkeen päätin lähtee himaan, kyllähän se kahvoilla menee keltä vaan.

Ekan kuvan boulderi ei mennyt jalannostolla, joten skippasin gastonin. Toi kuva antaa hyvää esimerkkiä off-set-balancesta, jota dynaaminen kiipeily yleensä pitää sisällään. Jos suoraan vetää, eikä sivusta, ni eipä pysy. Self Coached climber kirjassa on lisää tästä aiheesta, suosittelen tutustumaan kyseiseen opukseen.

Konalaan seuraavaksi. Parisen viikkoa jos tätä boulderikärsimystä jaksais. Sääikkunaa en oo kytänny kesäkuun jälkeen. Toivottavasti keliä tulee, että pääsis edes ulos boulderoimaan.

Matkamuistoja

Saksa. Tuo maa, jossa makkaran ja oluen vuosituhantinen liitto jatkaa eteenpäin vahvempana kuin koskaan. Ja autobaanalla saa pistellä urku auki sen mikä mersusta lähtee, ja sehän lähtee. Ylivoimakkaat reaktiot kuuluvat myös asiaan tyyliin: Shaisseee!!!! Ja ne sämpylät, ne vasta herkkua on. Berliinin synonyymi voisi hyvinkin olla Schrippe. No joo, meidän reissun perimmäinen tarkoitus oli sukuloida ja nähdä tuttuja, mutta kerkesin silti hieman lähettämään.

Kiva lomareissu, vai sanoisiko, että kiertue. Pääsi palautumaan, vaikka siihen ei ollut mitään tarvetta.
Berliinissä käväisin tutustumassa Magic Mountainin halliin. Muuta pahaa en keksi mestasta, kuin hinta=14e. Että jos ton hallin takia oot menossa Berliiniin, ni ei kannata, Salmis on parempi. Mutta MM on auki 24:00 asti, joka on aika kova veto. Kun rullailin Gesundbrunnenin metroaseman portaat ylös, hiipi dejavuu tyyppiset fiilikset hitaasti cortexista. Miehän oon ollu täällä.. Ja olinkin, koska vuosia aiemmin käväsin pikaisesti bunkkeriköysimestan grafittilistoilla sutimassa. Magic Mountain on siinä ihan vieressä. Bunkkerikiipeily on ihan hyvää toisen maailmansodan aikaisen betonin kierrätystä, mutta hallissa saa paremmat tehot irti.

Kiipesin Danielin kanssa, paikallinen tyyppi, jota en tietenkään ollut ennen tavannut. Päättelin täysmustasta köydestä ja napakoista forkuista, että tän täytyy olla tekijämiehiä. Eikä se  arvaus menny pieleen. Siinä aloteltiin tunnustellen liian helpolla vertillä. Daniel-dude halusi köysipelon takia ottaa ihan himo pitkiä pannuja.. no mie annoin pojalle sitä släkkiä sitte.. dynaamisesti.. ja hyvin mies lensi. Joka reitin viimenen klippi klippaamatta. Respect. Siinä strutsien lomassa mietin, että miten jäbällä voi olla mitään pelkoa enää, jos 7-10metriä tyhjää ilmaa ei tunnu missään, ehkä juuri sen takia. Eiks se riitä, että klikkaa muertomoodin päälle ja keskittyy vain siihen otteeseen jota puristaa.. hä?

Magicmountainin UIAA-meininki tuotti aluksi päänvaivaa, varsinkin kun halli tuntu hieman softisti greidatulta.
Jos muistan oikein, jokainen reitti meni saittina aina kuusbeehen asti (UIAA 7).
No melkosen softi sekin oli. Tossa kuvassa Heike suuntaamassa kruksiin. Mulla kerran pomppas jalka irti klipin aikana, just ennen tota muuvia,  mutta sain pidettyä homman kasassa. Näin jälkeen päin harmittaa kun ei tullut videolle, siinä ois ollut sitä kuuluisaa potentiaalia. Ihmettelin vaan hetken, miten tää on mahdollista?? Nopea vilkaisu jalkkikseen.. ihan paska.

Berliinistä siirryttiin Frankfurtin huudeille, mikä sinänsä ei ole mitään kiipeilyherkkua. Parhaat mestat alkaa siellä Stutgart, Nurnberg, Mynssen sektorilla = Frankenjura. No eipä hätäillä. Pienen netti- ja toposkuuppailun jälkeen sain beetat, että Lorsbach voisi olla jees. En ollut ennen käyskennellyt liuskekivellä, tosin tää oli enimmäkseen louhittua, mutta mitäs siitä. Mieluummin sitä tällänen lähes satakilonen jätkä kiipee ku kommandomeiningillä jotain spreijattua bunkkeriseinää.

Sama homma. Viikko leipää, makkaraa ja kaljaa takana. Ei jostain syystä tarvinnut vetää isoa aamupalaa ennen settejä. Myönnän, että hieman kateellisena kattelin jotain Horstia, joka söi suklaakeksejä liidien välillä. Mulla kun oli eväänä anopin tyrkyttämä bansku ja sekin meni osittain hamstereille, kun laitoin epähuomiossa sen repun viereen kivikkoon. Näläkäsiä pikkuelukoita mestoilla ku järsivät toisten banaanit. Jostain syystä tästä mun lounaasta tuli light-versio.

 Alottelin flässsäämällä jotain vitosta, 6a+ Os meni vituralleen aamukankeuden ja makkaramahan takia. joojoo, seliseli. Tyrin vaan sekvenssin, väärä käsi, väärä jalka. Ennen näitä settejä kiipesin ulkona vissiin jotain puoltoista kuukautta sitten, joten siihen nähden ihan ok. Lomameininki muutenkin. Ei ollut lähetyspainetta.

Joku Eddie oli käyny pulttaa khuulin linjan.. ja sitä se oli, en tuossa vaiheessa vieläkään luottanut itteeni, että 7- UIAA ois kruisailtu OS. Ehkä se ois voinu mennä vaikka flässinä, sellasta perustyöstöä reilu kakskyt metriä. Hyvää kalikkaa ja krimppiä. Tossa kuvassa näkyy keskellä UIAA 9(-) =7b linja. Varsin pientä listaa pienellä hänkillä. Sellanen vanha teknolinja, jonka joku kävi vapauttamassa.

Toinen matkamuisto lähti Lorsbachilta, 6b os. Kattelin oikein, että alussa pari pokettia ja hätänen jalitsu. Jälleen, jos rehellisiä ollaan, ni Suomen karkea graniitti verottaisi ainakin yhden kirjaimen pois.. grrrrrouuuuhmomnom-omnom-omnom-omnom.. on se elämä vaan ankaraa täällä jäisten järvien maassa.. sinänsä, kolikon kirkkaalla puolella on, että kun pohjolassa kiipeää jotain, niin voi olla varma, että greidi on taattu. Pistää miettimään onko lapissa tässäkin lisä? Tämä täytyykin selvittää jossain vaiheessa.

Katoha tota kuvaa, siinä jätkä polkee.. Tossa tulee sellanen juttu vastaan, että pultit jatkuu vasemmalle, mutta reitti suoraan ylös topon mukaan ja ilman pultteja. Rohkeasti vaan vielä se puuttuva kymmenen metriä.. ja ilmeisesti reitti meni kun täällä siitä kirjoitellaan.

No sitä saa mitä tilaa, onneks on tullut joskus sooloiltua nelosta, että tietää mihin on sotkeutumassa. Myönnän, että ainakin kerran kävi mielessä, että boy on himassa venailemassa. fak. Ja kaks kertaa kävi mielessä, että miks ei omegapacci roiku valjaissa.

Bonuksena oli alhaalla varmistaja, joka oli sen verran chilli, ettei varmasti olis juossut puskaan, jos ote olis räjähtänyt. Entinen louhos nääs. Andi vaan huuteli, "you cant fall from there.. just go."
Sillä jätkällä oli muuten ihan super-ylikontrolli jokaisessa muuvissa minkä se teki, onhan se ihan kivaa katsottavaa, mutta oliko se tehokasta saksalaista lähettämistä, enpä usko. Lähes viiskymppinen kaiffari, sen sormet ois voinu kuuluu huuberille.

Lorsbachilla ruuhkaa. Voisin itteki käydä toiste siellä.

Berliinissä oli muovista kattoa mitä liidata, jos broilerit vaan sietää saksalaisen dietin. Dietistä puheenollen; nyt kun on kotiuduttu olut-makkaramaasta terveenä ja entistä elinvoimaisempana, niin pistää miettimään miten paljon tästä vähähiilarikuviosta on todellista hyötyä. Vai kusetetaanko meitä? Ihan hyvin mulla kränkkäys tänäänkin lähti Pasilan keivillä. Eikä tarvii painoliivejä ihan heti.