Sitteppä piästiin ihan kiippeemmäänki. Kattelin toposta reittilöitä viärin, jonka takkii piäsin oekeeseen voeman koetukseen. 6c lämppänä oli liikoo, joten piti ihan kokkeilla, että tuliko se onnenraha laitetttuu takapussukaan. Mahottoman pieneks otteet hävis, ja senhä tietää mitenkä siinä kävi iliman onnenrahhaa. Perhana.
Tuolla viisiin jokkaine uamu aukes.
Jostahi, mistä lie, tuoki naekkone tuonne piätynnä.
Kyl mie mieluummin kiipeen ku lähen aaltojen päitä kattommaan. Ehkä parempi ku ei kokkeile puattiloita. Kauhian pitkä matka ranttaan.
Nuin siellä vuoren rinteellä kauhottiin ja harottiin.
Näköjjään tuokkii Isäntä piätti lähtee laevalla. Eihä sitä tiiä, suattaaha sitä nuinnii onnelliseks tulla.
Ukkoja ja akkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti