Juostessa maisemat rullaa, maastopyörällä voi hurjailla tiellä, metässä ja välillä lentää ilmassa. Uidessa kuplat plurisee ja plörisee korvissa. Vesi on muutenkin sellanen rauhallinen ja meditatiivinen elementti. Parasta vois olla tehä kaikkia näitä yhessä rupeamassa. Pieni kuntotesti, ei mikää kisa.
Tiiätkö sen tunteen, että pitäis, mutta ei nyt oikein viittis. On odotuksia, on tieto siitä miltä pitäis tuntua, mutta tänää on kyllä pas#ka aamu. No niin oli nytki, kaikki merkit viittaa siihen, että elä mee, elä tee. Paikat ja pää on jumissa, väsyttää ja näläkä. Pitäis olla täydellinen olo, että ois täydellinen päivä ja tai reeni. Tämä on harha, älä astu siihen.
Minä käänsin sen toisin päin, tämä on varma merkki, että just nyt on hyvä lähteä ku kaikki vastukset on täysillä. Aina voi keskeyttää ja hiipiä kotiin vähin äänin. Lisäks, kun ekan kerran meinaa tippua pyörän selästä 40kmh vauhissa alamäessä, ei muuten tukkoisuudesta oo mitään tietoa. Sama homma ku köysittelyssä, jätät ankkurin klippaamatta ekalla liidillä ja hyppäät köyteen, sit vasta alkaa kiipeily kulkea.
Lumisia polkuja. Oksat raapii takkia ja kypärää.
Ylös ja alas.
Katutaidetta
Myrtsin uimahalli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti