Joulun sääikkuna

Usko tai älä! Aurinkoa joulukuussa, mutta harvinaista se on! Päätimme eilen lähteä kävelylle Ruissaloon. En ehtinyt edes autolle asti lompsia ulko-ovelta, kun pikkuhiljaa tajusin, että katu on kuiva. KUIVA!! Buolderoimaan tässä pitäis mennä eikä minnekkää kävelylle. Yritä tässä sit pitää mitään talvibreikkiä, kun kelit tulee kohdalleen. Ilma +6C ja aurinkoista!

Käveltiin ihanassa auringossa puolitoistatuntinen ja aikaa jäi hyvin vielä boulderointiin. Sen verran lennosta kuitenkin lähdettiin, ettei mitään pädejä otettu mukaan. Nopea stop and go!

 Vojtech flässää.

Toppiin meni, että heilahti. Ennen tätä "lämmittelin" jäädyttämällä sormeni hyvällä kutosella. Tuli kyllä tosi hyvät fiilikset päästä ulos kiipee.

Ihanat toppisloupit. Toppasin tän mehiläisen jopa kaks kertaa. Sen verran tuttu, että ilman pädiä pysty tekee, vaikka kyllä hieman arvelutti. 

We had a one day weather window in Turku. Really sunny day with alot of wind. Here are some pics from yesterday. Old project was easy and rewarding. Have to keep on eating and resting.

Joulu

Joulu on vuoden parasta bulkkausaikaa. Konvehtia, torttua, kinkkua ja sahtia tulee joka suunnalta. No mikäs sen parempaa! Antaa ruuan ja herkullisten juomien valua alas vaikka sormilauta tuntuu vaikeemmalta päivä päivältä!

Mun kiipeilyvuosi oli melko vaihteleva. Alkuvuosi hyvin kiireistä, ei paljoo reenailtu, mutta kesäkuusta talven tuloon asti pysty reenailee todella hyvin ja kiivettyä tuli enemmän varmaan ku minään muuna vuonna. Ehkä jopa pikkasen tuli kehityttyä, varmuutta ja itseluottamusta tuli kohisten. Mut joo, oli kyllä kova duuni päästä jotekin ees samaan tasoon ku josku 5vuotta sitten. Yhessä vaiheessa sormet oli paketissa ja loppuvuotta kohden nakkien muumioituminen lisäänty, mutta siis, sehän tarkottaa vaan sitä, että kiivetty on. Myös blogia tuli skriivattua ihan mukavasti tänä vuonna.

Vuoden viimeset  reenit-reenit vedettiin Alvaron kanssa Salmisaaressa. Jätkä näytti mallia miten sturtsireenit pitää hoitaa tulemalla köyteen jokasella jatkolla viidennestä ylöspäin. Kokeilin samaa itse. Jes, on muute hyvä ja hauska tapa pomppia köydessä. Liidailin menee kutosta siinä liidiseinällä, joka on pikkasen päällekaatuva, ja tulin yhtäsoittoa kaheksan kertaa köyteen. Tollasia 3metrin perusräpsyjä. Toimii.

Kun vakioreitit oli gradehuntattu, ni siinä iltakasin aikoihin kattelin,että tossa vois olla hyvä kutonen. Peten tekemä valkonen reitti. No, diiseli oli saanut jo pari tuntia kierroksia, paikat lämpimänä, joten kokeilin ja tykkäsin. Siitä tuli tosi hyvät fiilikset. 

Ok, no, sanon suoraan, että kiksit siitä sai. Ihan sikahyvä reitti. Muistelin omia kirjotuksia viikon takaa, että välillä on hyvä antaa ittelleen siimaa ja lupa hyvistä fiiliksistä. Näin tein. Vaikka tarkotus oli jäähytellä, doggailinkin 6c:n, yllätin itteni taas. Tsiisös! Helpostihan se meni. Sillälailla BOY!

Talven kiipeilybreikki alko siis parhaalla mahdollisella tavalla. Ei malta oottaa, että saa uuden hyvän reitin kloussattua, kun pääsee takas kehään. Viikko kolme viikkoo siinä menee. Forkut ei oo koskaan ollu näin tiukassa kunnossa, ehkä se johtuu just siitä, että kesällä oli ihan kamalaa rääkkiä. Siis ihan kamalaa broilerointia. Tässä ei puutu mitään muuta ku enää se terävän kärjen hiominen. Pumppis ja openhand on aina ollu mun juttu.

Reenien jälkeen nappasin  fiilistelykuvan "oteperspektiivistä", ja itse asiassa nyt huomasin, että hei, toi alkuosan otehan on rikki! Siinä on tollanen minor-rusahdus.

Toivotetaan lopuksi kaikille bloggaajille ja blogin lukijoille oikein mukavat joulupyhät!

Lisäksi joulubonuksena tein oman blogilistauksen
http://pure8a.blogspot.com/p/twelve-pack.html
Lisäilen siihen blogeja jatkossa.

Christmas, the best time of the year to eat limitless.

Better to eat, so you have energy to climb more next year than last year. Fuel is important, but quickly eaten burns fast away, yeah!

My climbing year was versatile. Until July it was hard to find time for climbing, but then it really began and got better and better only. Now I am in a new phase facing  new possibilities and challenges. Nevertheless I am very optimistic that the trend will be up and higher in numbers and volume.

My last training this year was in Salmisaari with Alvaro. He showed me the way to fall in every quickdraw. He is training falling to get a strong lead-head, so I was more than happy to share this. I took his example seriously and went down like a bomber at least 8 times in a row, voluntarily falling on every bolt. Basic falls, nothing extended or slacked, only 3meters. Alvaro softened the falls really well, thanks man, good job! It was fun dude! Good training.

After leading three sixers, it was either time to go home, ooooooor try one white-hold-of-a-temptation. Of course you climb, as long as you can open your fist to grab something. Hangdogged this 6c, to my surprise quite easily. The perfect way to end season and to start winter rest.

Winter rest, what does it actually mean?

I comprehend it so that I take total freedom to cool down or do what ever sport and or activity I feel like. Three evenings or more climbing per week is a lot of time invested, all the time, month to month.

There are so many things in the world of sports that are worth of trying. As long as I keep on trying new things and try to do something new to me, I feel like living. Doing same thing over and over and over and over, can get a bit booooooring, no? climbingclimbingclimbingclimbingclimbingclimbingclimbingclimbing

No, I am not unmotivated, it is time to savour.

All life experience is basicly usable in climbing. Climbing is problem solving at it's best and this experience doesn't come only from the books.

Every time you try something new, you also learn something new about yourself. Important. The moment you stop searching, the moment you loose the courage to give it a go, the moment you quit learning, that is the second you became one simple old fart. I mean, it's ok to be a fart, but you know, who likes farts? Try, and if you don't like it, try something else. I tried climbing and got stuck to it. Also tried golf, horse riding, bowling, kung-fu, zumba etc, but so far climbing is the bread.

It's the small difference between sending season and off season.

You actually get better when you rest, remember. And the body knows, when it has rested enough. Body and mind are aware, that next training season will come sooner or later. For this I like to use the metaphor of a bucket.

You are a bucket. Think. A bucket.

The things that you personally carry are inside the bucket, mental and physical.

First you have to empty the bucket before you can stuff it again, right?

The less you have extra inside that bucket of yours, the more there is room for training climbing and sending routes. Off-time is emptying and at the same time filling it. Magical.

I wish peaceful Christmas holidays to all blog readers and writers!

The picture is from yesterday Turku Christmas Peace declaration. Have fun and BULK AWAY!

PS. Added the bloglist, have a look:
http://pure8a.blogspot.com/p/twelve-pack.html

Muumiosormi

Iski jälleen!
Omistan tän stoorin muumioituneelle nakilleni, joka on roikkunut mukana reeneissä pötkönä reilun puolen vuotta. Koeta hemmo jaksaa hei!

Jos luet tätä blogia, ja sulla on kipeä sormi, anna sille armoa. Anna sille lepoa ja ehkä lista buranaa, koska muuten siitä tulee krooninen. Oikeesti, ja se ei oo kivaa. Juttelin Jusan kanssa ja sen sormella oli jo ekat synttärit!!


Kolotus tulee jatkumaan, jos levon ja rasituksen suhde ei ole kondiksessa.

Tämä on ongelma.

Reeni ei ole ongelma, palautuminen on. Kaikilla on aikaa reenata, mutta palautuminen, se on se juttu. Kun mikrotraumaa kertyy riittävästi kudokseen, se alkaa vinkua, jos et usko vinkumista, kuuluu naps. Joten, vältä vammoja, pelaa varman päälle ja vaikka kehittyminen olisi hieman hitaampaa, vältä vammoja, koska ne uusiutuvat yllättävän nopeasti. Jos ne eivät uusiudu, niin ainakin varottelevat vähän väliä. Aijaijai, sormet vinkuu!!

This story is dedicated to my Mummyfinger. I tell you, He has been a really Brave Guy "hanging" in all the trainings with me. I know, our relationship has been a little difficul right now, but please dont pop again. To you, my dear reader, I recommend to avoid all sort of finger injury, because they will reappear sooner than you think.
The setting is very problematic, because the amount of climbing that is needed (emphasis seriously on the word NEEDED) will keep the finger in a "mummy state". It will not heal totally, either is the climbing hard enough.. Nobody's happy!! So, what to do, apparently it is time for a longer winter break, taking it easy. At least in some of the climbing books it is written that one or two times a year a total break of 1-3 months should be held. For getting a rid of the finger trauma, this is good. And I tell you, climbing is a skill, it will never go away. Power might suffer, but that comes back sooner than you think. Relax, you fanatic.

Makkosen Veljekset Salmen saaressa

Alkuun fakta: kun työnteko lisääntyy, kiipeilykerrat vähenevät. Tämä ei tietysti koske henkilöitä, jotka ovat töissä kiipeily- tai boulderhallissa. Mutta, joka tapauksessa, kun aikaa ei ole rajattomasti, kannattaa panostaa laatuun. Omasta mielestäni laadukasta kiipeilyä on nimenomaan asialliset reitit, joihin liittyy pientä ongelman ratkomista, miellyttävät harjoittelutilat, hyvä posse, sekä etenkin targeted training, eli tarkkaan kohdistettu harjoittelu. Ei kannata reenata sitä mitä osaa, vaan keskittyä siihen mikä menee päin prsettä. Lisäksi jos on jokin erityinen tavoite, esim halkeamat, campustelu, hänkki tai tietty greidi, kannattaa suunnitella harjoittelu sen mukaisesti.

Käytiin nimimerkillä Machosen Veljekset Salmisaaressa viime viikolla. Hauskaa oli, vaikka mitään suorituksia ei tullu, paitsi onsaittasin sen pitkän keltasen vitosen, pelottavan korkee:D Kuvassa Paavo Machonen yläköysittelee pinkkiä. Ennen kiipeilyjä sain kassalta palautetta blogista. Kiva, että saa palautetta, koska se motivoi kirjoittamaan. Juttelin hetken greideistä, kyl kyl, ikuinen puheenaihe kiipeilijöiden kesken. Tekisi mieli palata hetkeksi tähän aiheeseen. Ensiksi todetakoon, että kiipeän hyvin kutosta, sitä on tullut kiivettyä aina ja näköjään sitä tullaan kiipeemään vielä pitkään, että mun mielipiteet greidaamisesta keskittyy enimmäkseen tälle alueelle (PK+MV). Lisäksi juttelin muiden täysin random tyyppien kanssa samasta aiheesta ja heidän mielestään Salmisaaressa on kovempi taso keskimäärin kuin muissa hesan halleissa, joten ota tästä selvä. Greidituntemukset ovat suuresti subjektiivisia. Olen silti yhä sitä mieltä, että greidivaihtelua on olemassa tämän hallin sisällä ja etenkin hallien kesken, mutta se ei tarkoita sitä ettäkö jotain olisi pielessä. Päin vastoin. Antaa olla vaan. Jos joku reitti ei mee, ni sit pitää mennä kotiin reenaa enemmän.

Valosen Ramin kanssa heitettiin läppää greideistä TK:lla ja muistaakseni paras järjestelmä olisi kutakuinkin seuraava:
H = helppo 4
PK = perus kamaa 5a-5c
MV = melko vaikea 6a-6b
V = vaikea 6c
VV = vtun vaikea 7a-7b+
IVV = ihan vtun vaikea 7c-7c+
HV = helvtin vaikea 8a-8b
IHV = ihan helvtin vaikea 8b+ ja sitä vaikeammat

Siitä sais kiipeilylehteenkin ihan uutta sävyä, kun kansitekstissä lukisi, että Rami Haakana kiipesi jälleen ihan helvetin vaikean reitin! Eikö vain? Ja kaikki numeroista tietämättömätkin olisivat heti kärryillä, kuten mutsit, kummit ja mummot. Loppuu se gradehunttaaminen ku kaikki jahtaa hooveetä. Karkeasti ottaen Suomigreidisysteemi on hyvä, koska kutonen sisältää lähes kaikki numerot ja kirjaimet, eli se riittää jos onsaittaa nimenoman tiukkaa kutosta suomessa.

Macleodin uusimassa kirjassa ja saman äijän blogissa mainitaan usein, että sturtseja tulisi ottaa joka kerta kun köysittelee. Kokeilin tätä käytäntöä ja kiksit siitä kyllä saa, kun vapaaehtoisesti tippuu köyteen. Otin ekat pannut Turussa viikko sitten hänkillä. Ennen tippumisia ohjeistin tsekkiläisen varmistajani, että what's the name of the game. Kiipesin pultin yläpuolelle vain vaivaiset puoli metriä, rullasin katon rajasta takaisin pultin kohdalle, tsekkasin solmun, vilkaisu varmistajaan, ja sit mentiin sydän kurkussa!! Edellinen sturtsi oli Rollareilla kesäkuussa. Toistin saman palatsin katossa ja viime reeneissä Salmisaaressa. Mun mielestä tippuminen on aika hyvä osa lämmittelyä, koska siinä saa liidipään kondikseen ja viimeistään tippuessa alkaa heräämään.
Suosittelen kokeilemaan, Davidilla oli pointtia tässä.

Tässä kiipeilyvuosien varrella, varsinkin tänä syksynä ja alkutalvesta on moni valitellut motivaation puutetta. Noh, satuin lukemaan kirjaa aiheesta Ihmisten johtaminen. Sovellan tässä erään kappaleen motivaatiosta kiipeilyyn:
Kiipeilyssä on tärkeää oivaltaa motivaation olemus ja merkitys. Motivaatio rakentuu perustekijöistä, joilla luodaan edellytykset motivaatiolle ja motivaatiotekijöistä, jotka rakentavat itse motivaation.
Perustekijät muodostavat kivijalan ja perustan motivoitumiselle. Näitä tekijöitä ovat olosuhdetekijät kuten kiipeilymahdollisuudet ja harjoitteluilmapiiri sekä määrä + laatu + monipuolisuus. Näin ollen motivaatio on myönteisten kiipeilytunteiden summa, joita ovat mm.:
- hyvän olon tunne onnistumisen seurauksena, esim. kruxin ratkaiseminen
- kehittymisen ilo
- kavereiden antama tsemppaus


- jännityksen kokeminen ja kiksit
- itsensä ylittäminen
- kykyjen käyttäminen, uuden oppiminen ja uuden opettaminen
- osallistumisesta saadut fiilikset
- yhtäjaksoinen fokusoituminen

- Elämykset
- Flow


Motivaatio ratkaisee, käytämmekö kiipeilyyn kyvykkyydestämme vain murto-osan vaiko kaiken. Merkittävää on myös se, että motivoitunut kiipeilijä ei kypsy reenaamiseen läheskään yhtä helposti kuin motivoitumaton. Motivaation tuomat positiiviset fiilikset lataavat kiipeilijän henkisiä voimavaroja koko ajan.

Toivottavasti tämä pieni kappale sai myös sinun motivaation heräämään talvihorroksesta. Esim. milloin viimeksi olet oikeasti palkinnut itsesi kehittymisestä, eli korjannut kovan työn hedelmiä? Tai oletko antanut itsellesi mahdollisuuden nauttia kiipeilystä sen sijaan, että vain raahaat itsesi hallille? Jos haluat motivoitua, sulla täytyy olla myös selkeä tavoite, jonka toteutuminen onnistuu 90% varmuudella. Tavoitteen lisäksi on hyvä olla visio, eli se iso unelma, jonka ei tarvitse aina edes toteutua, mutta se että se on olemassa, se jo motivoi. Mun visio on 8a ja sitä kohti mennään toteutu se eli ei, mut jos ei edes yritä, ei varmasti myöskään onnistu. Hauskaa on ainakin ollu. Ja viime kesän parhaisiin hetkiin sisältyi ehdottomasti Satorin tyyppaaminen Stokassa, kuvassa. Isoja otteita nelivitosella hänkillä, joten arvelin kokeilla. Ja kannatti, koska vasta monon tullessa vastaan tie katkesi, mutta siihen on onneksi lääke nimeltä biistmaker kakstonninen. Muistaakseni Andrada oli kavereineen käyny onsaittaamassa tän reitin viime tai toissakesänä.



Tällä kertaa tuli melkonen vuodatus, mutta bloggaaminen on nykyään harvinaista iloa, että tekstiä tulee kun siihen on mahdollisuus. Blogi ei hiljene, mutta saattaa jäähtyä välillä elämäntilanteen takia.
Jees, tippuillaan jälleen tiistaina Salmisaaressa!

Motivaatio on hyvä tunne, muista se.

HOOOVEEEEE!!!! 

Töölö

You see, life in Töölö is very sunny. This amazing phenomenon, sunset, was captured 26.11.2011 14:24. And that is about all the amount of clear sunshine for the whole week.. Yes, it is a bit of a challenge. Luckily Christmas is in couple of weeks and after that people start to wait for midsummer!

Climbing has been really random lately, spiced with achy joints. Fingers get slowly better, but I think that the best remedy would be just climbing out. If I could just choose, I would climb 1hour limestone, 1h  granite and 1hour coarse sandstone every day, just to vary the stress for the joints.

The thing is, several of the climbing holds are planned to be ergonomic, but in general they are just blobs in the plane level (the indoor wall) and more or less the same shape and size. Whereas outdoors the hold variation is unlimited. This is the thing that my fingers miss the most at the moment, better variation. And I believe that most of the finnish (and/or nordic) climbers share this feeling. Yes yes, go for a climbing trip to Spain, of course, I get the point, but it isn't the same. Me and my fingers want to climb all the rock types all the time, not just for two weeks in a row.

Last Friday was my 4th time to Salmisaari. I really like the place. Really well made routes. Good job! Here in the pic, a person that I don't know, is leading the same route I tried three days later. Apparently I am getting rusty, cos had to hangdog this 5c!!:D Celavie! That was the orange one, kind of slab, little kinky, but good. Well made route JS.