Läskit nyyhkii

Kohta on takana melko tarkalleen kolmisen viikkoa breikkiä. Sormet voi hyvin. Eikä se nyt niin ihme ole, koska yltäkylläisyydessä on kiva porskuttaa ja marinoitua.

Talvinen bulkkaus kävi parhaillaan ysissäkympissä tai yli, mikä on varsin erinomainen suoritus. Monet kokee hätää painon kanssa. Onneksi tällä suunnalla ei pureskella asiaa ongelmana, koska se lähtee yhtä nopeasti mitä tulikin. Kiipeilyn jokamiessarjassa pitää olla pikkasen pläski.

Syklinen harjoittelu jatkuu, painopiste edelleen pyramidissa ja fitnessit jää taatusti tekemättä. Parempi keskittyä vain siihen redpointtaamiseen, jos siihenkään on enää aikaa/energiaa. Kalenterista päätellen harmittavan repaleinen jakso tulossa.

Nooh, eipä jaksa ressata. Breikin aikana pääsi paikat jäähtymään, mikä tuntuu ihan fiksulta nyt. Eka lepoviikko kulahti räkätaudissa, jolloin oli aikaa funtsia asioita. Ajatuksissani palasin jostain syystä ihan perusasioiden äärelle: mitkä asiat tekevät ihmisen oikeasti onnelliseksi?
Perhe. Terveys. Hyvä harrastus.

Täytyy myöntää, että himpun verran tekisi mieli jatkaa breikkiä, mutta mennäänpä nyt silti hallille, että päästään joko hehkuttamaan tai sitten se todennäköisempi vaihtoehto eli päivittelemään miten p-askasti kaikki menee. Mielenkiinnolla odotan, koska en nyt ihan heti muista milloin viimeksi kolmen viikon aikana olisin vetänyt vain yhden leuan, joka tosin kesti 14sekuntia.

Yeah, iiisi startti ilman pait.. paineita.

-----
Mites, onko tyypit menossa perjantaina iltapuolesta Energiakadulle kiikkumaan?
cu there

Remember the flowers

Tokaisi vaimo juuri ennen kuin ulko-ovi losahti kiinni. Nämä viimeiset sanat kaikuivat korvissani, kun lompsin köysipussi olalla rappusia alas suuntana Salmisaari. Hyvä joukki, hiljaa hekottelin. Joo, ei tuu seiskaa kotiinviemisiksi vielä tänään. Keväämmällä sitten lisää lähetyskukkasia.

No eniveis, kakstoista viikkoo takana. Nyt on hyvä analysoida kulunutta sykliä. Alku oli vallan lupaava, mutta puolivälissä ote herpaantui. Tämähän tarkoitti sitä, että viimeisillä viikoilla oli pakko ottaa pienehkö loppukiri.

Pistin graafiseen muotoon liidatut reitit. Noista käppyroistä voi vetää jotain johtopäätöksiä siitäkin huolimatta, että ajallinen jakauma puuttuu.
Red Point -jakso oli vain viimeiset kaksi viikkoa, joista ensimmäinen selkeästi parempi. Kokeilin pari päivää sitten samaa reittiä, mutta eka yrkkä jäi kolmanneksi viimeiseen otteeseen ja toka yrkkä jäi viimeiseen jatkoon. Tokalla yrkällä kädet olivat niin pumpissa etten meinannut saada sormia suoraksi, kun yritin klipata.. huh.. Melkein harmitti, mutta ei sittenkään. Antaa olla. Tää oli tässä.

No mitäs nyt seuraavaksi? Breikkiä tietenkin höystettynä kevyellä lenkkeilyllä. Massaa (lue: keissiä) on tullut niin paljon, etten enää edes uskalla käydä vaa'alla, jos se onnenpyörä pysähtyy ysillä alkavaan lukuun.. argh. Eikait nyt sentään, mutta parempi ku ei käy ärsyttämään sitä vekotinta.

Jos nuo reitit laskee metreiksi sillä oletuksella, että kuvassa näkyvä seinä on karkeasti 10m,  tuli "helppoa" sutimista veivattua reilu puoli kilometriä kahdentoista viikon aikana. Sitä korkeinta plussaa kiipesin yhteensä sata metriä viimeisen kolmen viikon aikana, mikä on varsin hyvin, mutta vain yksi torpedo osui. Pultissa roikuttuja reittejä ei lasketa.

Ja se boulderointi... 12 viikon aikana ei tullut pahemmin boulderoitua, ehkä keväällä sitten..

Seuraava sykli alkaa breikillä. On oikeastaan ihan mukava ottaa lomaa kiipeilystä ja lähetyspaineesta. Tiedän, että vaikeaa se tulee olemaan. Vaikeaa päästää irti just kun on päässyt vauhtiin. Muttamutta, parempi ottaa breikki vapaaehtoisesti kuin pakosta sormen tai olkapään narahtaessa liiasta yrittämisestä. Tauon aikana kiipeily saa olla hauskaa ja kantsii tehdä muutakin hauskaa. Vanha tuttu Muumiosormikin alkaa voimaan pulleasti, kun saa levätä muovin nakertamisesta.

Palkankorotus

Pienten lämpöjen jälkeen lähdin kokeilemaan projektia. Puolen välin jälkeen kävi mielessä, että voi vitsi, ei kait se nyt vaan mene? Ei sen nyt vielä tänään pitänyt mennä. Hätäännyin, mutta jatkoin päämäärätietosesti pumpista huolimatta jatkon kerrallaan. Kohta olin viimeisessä muuvissa, klips-klippiti-klip ja ankkurit nenän edessä. Olin yhtä aikaa todella hämmästynyt ja riemuissani, 6c+.

Kyllähän sitä valkoista reittiä tuli doggailtua neljä päivää aiemmin ja näköjään välipäivät suklaapatukkoineen tekivät tehtävänsä.

Ajoin Alepan kautta kotiin. Poimin kukkakimpun kotiinviemisiksi. Team wöök. Halli RP plussalla koreammaksi. Aivan kuten ohjelmasykli ennusteli, mutta ajoitus tuli yllätyksenä.
Totesin Karrille ennen seinälle astumista, että ihanku noi otteet ois kasvanu tässä viikon aikana. Viljelin liidatessa jopa huukkia matkan varrella vaikka sen hyöty oli marginaalinen. Tulipahan kokeiltua.

Tiukan kutosen jälkeen kävin rähjäämässä 7b:lle, mutta mitään ihmeellistä tappelua ei saatu aikaiseksi. Jätkä räksyttää koirana jatkoissa, mutta seiska ei edes jaksa lotkauttaa korviaan. Siinä vaihessa tuli mieleen, että nyt viimeistään olis syy vääntää boulderia täsmennetysti, koska ainakin kaksi muuvia oli ekalla haistelulla suht napakoita. Krimppiä ja puristusvoimaa. Oujeah.

Tää oli eka kerta, kun kokeilin kyseisellä lapulla numeroitua reittiä sisällä. Karri pakotti liidaamaan, mikä tietysti ei ole ihan paska juttu, mutta häpeillen nappaillin pahimmat klipit kiinni mustilta otteilta. Investigaation nimissä se on sallittua.


Lauantaina sit, Karelian ylpeys, Mr. Lauha oli Hesassa. Totta kai piti lähtee kiipee vaikka olo oli ekalla miehellä flunssainen ja toisella miehellä edellisen päivän redpointtailun takia luokkaa pakkasesta sulatettu zombie. Nevertheless, irroitin seinästä pakan kutosta pyramidin muotoisena: 5c, 3x6a, 6b OS/fläsä, 3x6a.

Roikuin 6b:n keskipaikkeilla poketissa varsin pitkään, kunnes tajusin katsoa oikealle.. Hetkinen, jalkiksia.. hmmm.. pitäisköhän niitä käyttää.. no, pumpilla se meni topppin loppujen lopuksi. Ihan siisti reitti. Säästelin sitä hyvälle päivälle ihan turhaan. Ehkä se oli lähempänä onsaittia beetan vähyyden puolesta.

Lauhalla on core kondiksessa ja hyvä kontrolli. Muutenkin miehen osakkeet olivat nousseet oikein hyvällä kurssilla. Onko se juoksu vai jääkiipeily mikä kondensoi corea, en osaa sanoa. Toivottavasti Lari pistää faktat pöytään omassa blogissaan; mikä on jämäkän joensuulaisen poljennon ydin?

Kuten kuluneen kuukauden aikana on ollut tapana, kruunattiin ilta heilumalla campuksilla ja nyt käsivarsia kiristää kahden päivän putki. Ehkä torstaina lisää tuttua kutosta, tutussa hallissa, tällä kanavalla. Pysy linjoilla.