No eniveis, kakstoista viikkoo takana. Nyt on hyvä analysoida kulunutta sykliä. Alku oli vallan lupaava, mutta puolivälissä ote herpaantui. Tämähän tarkoitti sitä, että viimeisillä viikoilla oli pakko ottaa pienehkö loppukiri.
Pistin graafiseen muotoon liidatut reitit. Noista käppyroistä voi vetää jotain johtopäätöksiä siitäkin huolimatta, että ajallinen jakauma puuttuu.Red Point -jakso oli vain viimeiset kaksi viikkoa, joista ensimmäinen selkeästi parempi. Kokeilin pari päivää sitten samaa reittiä, mutta eka yrkkä jäi kolmanneksi viimeiseen otteeseen ja toka yrkkä jäi viimeiseen jatkoon. Tokalla yrkällä kädet olivat niin pumpissa etten meinannut saada sormia suoraksi, kun yritin klipata.. huh.. Melkein harmitti, mutta ei sittenkään. Antaa olla. Tää oli tässä.
No mitäs nyt seuraavaksi? Breikkiä tietenkin höystettynä kevyellä lenkkeilyllä. Massaa (lue: keissiä) on tullut niin paljon, etten enää edes uskalla käydä vaa'alla, jos se onnenpyörä pysähtyy ysillä alkavaan lukuun.. argh. Eikait nyt sentään, mutta parempi ku ei käy ärsyttämään sitä vekotinta.
Ja se boulderointi... 12 viikon aikana ei tullut pahemmin boulderoitua, ehkä keväällä sitten..
Seuraava sykli alkaa breikillä. On oikeastaan ihan mukava ottaa lomaa kiipeilystä ja lähetyspaineesta. Tiedän, että vaikeaa se tulee olemaan. Vaikeaa päästää irti just kun on päässyt vauhtiin. Muttamutta, parempi ottaa breikki vapaaehtoisesti kuin pakosta sormen tai olkapään narahtaessa liiasta yrittämisestä. Tauon aikana kiipeily saa olla hauskaa ja kantsii tehdä muutakin hauskaa. Vanha tuttu Muumiosormikin alkaa voimaan pulleasti, kun saa levätä muovin nakertamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti