virstanpylväs

Siinä se meni. Eka halliseiska.
Alko kyllä tulla hinkkaaminen ja köysittely korvista ulos. Ei olisi enää yhtään pidempään jaksanut tai kestänyt reenata. Onhan se hyvä, että jotain saa joskus aikaiseksi.

Ehkä se on niin, että monehkot kiipeilijät haaveilevat siitä ekasta seiskasta, niin vissiin minäkin. Mutta fakta on ettei se erityisemmin mitään muuttanut.

Olin ihan hermona koko päivän, en siksi, että janosin sendaamista niin paljon, vaan siksi, että halusin vaan pois seinältä ja hallista. Jos se menis, palkintona olisi lomaa tästä harrastuksesta; näin ajattelin. Ei tartteis enää raahata itteesä projektille. Ei tartteis pakottaa yhtään mihinkään. Hauskaahan tässä on se, että teoriassa tuli kiivettyä kaks projektia, mutta jälkimmäinen pienesti suuremmalla kiukulla ja aikataululla, koska eka purettiin pois. Raffii.

Tänään eka liidi meni vikaa jatkoa vaille, pumppi oli, se oli kyl. Kuitenkin siinä pumpissa vielä ehdin miettimään, että eikö tää vois jo loppua:D Ei %/!#¤%#, vielä joutuu liidaa. Ois ny menny!!
Nooh, yleensä se toinen yrkkä on paras. Puol tuntia palauttelua ja omenan jälkeen toinen ässä tiskiin, joka riitti, onneksi.

Tän prosessin aikana tuli kyllä opittua yhtä sun toista:
1)  Ehkä merkittävin oli se, että voi silti jatkaa vaikka tuntuu melko pahalta, nimenomaan henkisesti pahalta ja se pumppi kyllä tuntu pahalta kans ja hauisten repiminen lähes tulehduspisteeseen tuntu pahalta kaiken päälle.

2) Epämukavien tuntemusten sietämistä tärkeämpää on pysyä tavoitteessa. On nimittäin rajaton määrä tekosyitä poiketa pläännssistä. Kesäkuun aikana sattui niin ikävä maailmanluokan sääikkuna Suomen ylle, että kirveli mennä halliin ja kaiken lisäks halliseuraa tuntui olevan mahdoton saada. Silti menin ja kannatti. Sain uusia frendejä, onneks en alluja.

3) Reitin lukeminen ja sen tulkitseminen.
Tässsä tuli kehitystä. Ekaks tietty kantsii valkata jotain sellaista softia:D:D:D jehjeh. Softin lisäksi sellanen, joka sopii omiin vahvuuksiin, kuten noi sloupit ja isot kikkareet, pitkät vedot, jne jne.
Jos muuvit menee, merkit on vahvat. Etsi se ongelma ja ratkaise se. Ranita jos tarttee. Opettele vaan se kohta reitistä paremmin, joka avaa lukon.
Tässä on ehkä se köysittelyn suola: otteiden väliset etäisyydet muuttuvat liikesarjoiksi pään sisällä. Ja näitä reittejä voi opetella lukemattomia määriä ulkoa. Veikkaan, että toi hinkkaaminen, tuntui se sit hyvältä tai vähemmän hyvältä, kasvattaa muuvipankkia, ku toistoja tulee suht paljon ja muuveja on monta putkeen. Sekään ei oo huono juttu.

4) Valkkaa reitti joka sopii sun sormille.
Ei tuntunu missään vaiheessa, että sormet ois ollu kovilla.

5) elä kato vaakaa.
Aitaa kaatuu ja massaa tulee. Oon niin hevissä kunnossa!

6) vielä pystyy parantaa
Eihä tää ollu reitti eikä mikhän!

7) onnellisuus ei tule numerosta.
En oo yhtään sen onnellisempi. Kyllä se perusfemma tekee paljon paremman fiiliksen, ku seiska. Ne on niin kovan duunin ja hermoilun takana. Numeroilla vaan todistellaan, että ollaan jotain.
Parasta on kiivetä sellasta ihan helppoo vaan. Ihan sellasta cruizin & feel free settiä.

8) epäonnistuminen on onnistumista


Oma motivaatio ohjelman tekemiseen ropisi alas, ei kuule paljoo kiinnosta enää. En tehny mitään pyramideja enää lopussa. Vähä vitosta ja sitte seiskaa. Talven pohjat saa riittää. Halusin vaan sen yhen ja sit lähtee menee. Pistin ylös kuitenkin metrit ja neljännes kilometri 7a:ta hallissa puolessatoista kuukaudessa. Sen se otti. Nyt romutetaan kunto alas.


Kesä-heinä-elokuun tikkilista:
- etsi kiva köysiprojekti syksyä varten
- käy mellareilla
- käy kalassa
- lue kirja (topoja ei lasketa)
- liho
- skeittaa
- ui
- nosta
- koko perhe rantsuun ja kivaa oleskelua
- eti uusia kiviä
- harjaa uusia kiviä
- sendaa uusia bouldereita
- topota joku boulderi kaksseiskaan, että muutkin pääsee mettään itikansyötiks
- vedä ihan törkee määrä leukoja
- syö suklaata
- paukuta sormilautaa ja liho lisää
- viritä riippumatto ja hengaile
- käy bailaamassa Paavon ja J.Usan kanssa
- pitää hauskaa
- syö jätskii
- ota valokuvia
- katsele valokuvia
- käy leffassa
- lisää kukkia pöytään
- tiluta
- älä ressaa, kesä on.