Ohjelmaa

Näin se ohjelma alkoi taas alusta.
Salmiksessa nopeutta ja matkaa kelalla:
5a 100m
5c 150m
Ei tullut katottua sen tarkemmin kelloa, mutta mutuna heitettynä jotain 45-50min.

siihen helpot liidit päälle ylä- ja alakerrassa:
4 fläsä
5a fläsä
5b fläsä
2x5c vanha tuttu musta pikkuhänkillä

Tuli hiki. Myös Makkosen veljeksellä oli paita suht märkänä. Mies otti parisen sataa metriä verttiä, mikä on ihan ookoo.
Mielessä pyörii, että vois kokeilla kilsan kiipeemistä, mut ei sen väli jos ei jaksakaan.
Mut oishan se siistii.

Perfect move

Ohjelma alkaa vedellä viimeisiään. Ukko ei.
Hyvä ystäväni pyysi treenaa (jätän nimen nyt mainitsematta, mutta Paavo se oli) ja beilasi sitten kuitenkin.
Ennen tietoa tästä järkyttävästä beilauksesta, rullailin pipanan kanssa lattialla. Vauvoilla tahtoo olla sellanen tapa, että puklua tulee. Joskus se lentää melko kauaskin, mikä on kohtalaisen awesome juttu:) Ajattelin silti, että valkoiset puklutahrat sinisellä paidalla menee ihan täysin mankkatahroista, joten en tietenkään vaihtanut paitaa.

Ei auttanut ku lähteä Salmisaareen illan viimesille hitaille yksin. Mitään tavoitteita en laittanut, pitkästä aikaa. Kassi olalle ja kamat auton takakonttiin. Se hyvä puoli yksin vaeltelussa on, ettei koskaan tiedä kehen voi törmätä. Taaskin mun loistavat puheenlahjat johtivat mukavien hemmojen pariin köysittelee.

Moottoriturvat pärisi koko ajan, mutta silti lähetin: 3x5c 6b+ ja doggailuna 6c & 6c OS yrkkä, joka meni helposti kolmanneksen, mutta muuttui nopeasti pultissa roikkumiseksi.

Hieman harmittaa, ettei tullut otettua videoo OS yrkästä. Pikkuhänkin eka musta (vasemmalla) 6c ekalla yrkällä helpohkosti muuvit, ihan jees, jos ajatellaan, että menin hallille myöhään vaan testailee jotain. Meininki oli kyllä ihan vahva, mutta tuntematon varmistaja pistää aina kiipeemään hieman ylivarovaisesti. Itse asiassa, epäilin vahvasti pystyväni ekalla kerralla tekee muuvit siihen, mutta toisin kävi.

Loppu viikko taitaa mennä chillailun merkeissä. Tänään oli vika kerta voimakestoa, vaikka just tuntuu, että alkaa lähtee paremmin.

Mun osalta ohjelmalla kiipeeminen on ollut se "perfect move". Joitain mörköjä jäi pois ja voi ottaa rauhassa enempi välipäiviä, jos siltä tuntuu, mutta se edellyttää että intensiteetti on sopiva. Ja sopivan intensiteettitason löytäminen on varmaan avainasemassa kehityksen kannalta. Olin aina ajatellut, että mitä kovempi rasitus sitä sopivampi intensiteetti, mutta kuinka väärässä olinkaan. Lisäksi auttaa jos voi olla ihan rentona ja kokeilee eri reittejä vaikka OSaittia, jos on mahis. Rento fiilis, mut ei löysä.

Ens viikosta lähtien on tarkoituksena kokeilla ohjelman vetämistä parin muun tyypin kanssa yhtäaikaa. Ehkä kiinnostaa nähdä toimiiko se muillakin yhtä nopeasti. Lisäksi nähdään miten hyvin ohjelmoitu treeni ja kiipeily sopii yhteen. Veikkaan, että suurin osa lopettaa viiden viikon jälkeen. No, jokainen meistä harrastaa omalla tavallaan.

Keski-ikäisillä on kaasugrillit ja isot taulutelevisiot.
Mulla on sen sijaan vahva openhand.

uaa uaa hast du zum papa gesagt

Kaksi viikkoa olen ollut hyvin väsynyt. Stokan reissun jälkeen ei ole väsymyksen takia pystynyt tekemään oikeastaan yhtään mitään duunin lisäksi. Okei, kävin roikkumassa sledgehammerin kahvoilla kerran. Ehkä nukahdin sielläkin.. kesken liidin.. en tiedä.
Pari viikkoa meni nopeasti, liian nopeasti, viikot suhisevat ohi. Aamut on ihan okei, mut iltaa päin ajovalot himmenevät. Soitin Kiipeilyhuligaani J.Usalle eilen ja sanoin, että yritin nukkua samalla kun roikuin otelaudassa. Hyvä esimerkki siitä, ettei kahta hommaa kannata tehdä yhtäaikaa puoliteholla. Eihä siitä mitään tullut.

Mutta eipä silti, tänään oli elämäni paras kiipeilypäivä kahdesta syystä.
Ensinnäkin meitä oli koko perhe hallilla, joka meni paremmin kuin odotin, lisäksi sain kannustushuutoja pojaltani: uuuw uuua uuuw!!

Toiseksi kiipesin elämäni kovimman muovikombon 3x5c 3x6b+. Pikkunumeroita, mutta jostain syystä muovin liidaaminen on ollut mun heikkous. Se ei oo ikinä kiinnostanut isosti ja sen takia tietoisesti onsaittasin paljon helppoa muovia salmiksessa viime talvena, ja eihän sen parempaa paikkaa siihen tarkoitukseen oo. Reittiä tulee jatkuvalla syötöllä. Jälleen tänksit reitintekijöille, joista Antti ehkä korjaa eniten tähtiä. Hammerin reitit myös.

Eniveis, nää viikot olivat taas sellanen kohta, jolloin halusin jättää ohjelman tekemisen sikseen. Väsytti kaks viikkoa putkeen. Totta kai se vetää mieltä alas, jos pari viikkoa sitten flow roiskuen lenteli seinällä ja voimaakin virtasi jossakin suonessa. Halusin jättää tän voimakestokauden välistä. No nyt siitäkin on reilusti puolet käytetty palautumiseen ja konttorihommaan, mutta ehkä se autto. Kerrankin menin hallille tietoisena mitä lähen louhimaan, mutta tietysti väsyneenä. Ennen lähetystä takakireet backup kahvit naamaan. Muuveja ei tarvinnu kelailla mielessä, koska olin jo kaksi kertaa doggailut reitin ja tiesin käsikirjoituksen ulkoa. Huukki (kuvassa) oli ratkaisu, joka tuli vastaan tokalla dogilla.

Esittelin Paavolle tikkaustaktiikkaa:
I-osa
1) alku mahdollisimman nopeasti, skippaan eka klipin (en tietysti suosittele kellekkään), koska sloupilta klippaaminen nielee liikaa forkkua ja aikaa
2) pari voimakkaampaa muuvia, joiden aikana mankataan vasen käsi heti klipin jälkeen, koska seuraava klippi on sloupilta.
3) sit nopeesti huukki paikoilleen, kolmas klippi, tiks.. hei täähän menee liianki nopeesti ja hyvin.

II-osa
4) sit kauhotaan tikapuut, ei tartteis ees klipata, koska olo on super-itsevarma, mutta tehdään ne lennosta sieltä täältä. Meinaan silti skipata pultin, vältän kiusauksen nippanappa.
5) Nyt ollaan jo kahvoilla, joilla voi ravistella molemmat kädet täydellisesti, jos tarvis.
III-osa
6) viimeisen pommikahvan jälkeen hankala klippi, jonka voi tehdä jommalla kummalla kädellä, ekan liidin tein oikeella, ei paha, kaks seuraavaa liidiä meni eri sekvenssillä vasurilla alemmalta otteelta kurotellen
7) kauhotaan ankkurille, sika iso muffinssi jolla pysyy pelkällä kitkalla, mulla ku on aika iso koura. Kloussataan diili mielellään vasurilla roikkuen ja kylki seinää vasten.

Mitä opimme? Jotain kai, vaikka en edes kiivennyt pariin viikkoon, ainoastaan funtsin sekvenssiä.. Dogistakin oli aikaa melkein kolmisen viikkoa. Halusin tän reitin täydellisesti pussiin, joten jaoin kakun osiin vaikka tarkoitus oli vaan miettiä miten vältän loppupumpin: Ratkaisu oli huukki ja 2/3 osan reitistä kiipeeminen niin nopeasti kuin mahdollista.

Kolmannella liidillä sekvenssi hävisi, koska käytin jotain lisäotetta, tarrasin varmaan jalkkikseen. Tiesin, että vaimo ja poika tsekkaavat illan viimeistä liidiä pyynnöstäni, ekaa kertaa hallilla jne, joten eikai sitä voi tippua..  kello tikittää, pumppi iskee täydellä voimalla heti kun pysähdyin... argh, liika itsevarmuus kosahti kolmannella kerralla, eihä tän näin pitänyt mennä. Runttasin oikean kouran ylemmäs, ihme, olikin ihan hyvä ote ja sekvenssi jatkui, olin hereillä taas. Eiköhän tää riitä tältä päivältä. Tarkotus oli liidata kerran, mut meni kolmesti, ja helposti. Tää on sitä kehitystä pitkästä aikaa, eikä uus raja oo ees lähellä. Vielä pystyy parantaa.

Jälkeen päin kysyin mussukalta miltä se näytti. "Nopeelta, melko nopeelta. Hyvältä."
No siltä se tuntukin. Oon huomannu, että mitä nopeemmin pystyy vetelee kahvojen välit sitä paremmin pystyy kirimään välimatkaa pumppiin. Yhtenäinen ja jatkuva liike, flow, taloudellisuus. Kun tossun laittaa otteelle, sen pitää tarttua ku Andradan magneetti eikä enää inahtaa siitä mihinkään. Ulkokiipeilyyn tällasella ergonomisen muovin kroolaamisella ei oo mitään merkitystä, tai melko vähän. Mutta ei oteta paineita siitä vielä. Forkuissa kyllä tuntuu päivän reeni silti.

Loppuun on todettava, että isänä olon aikana on oppinut nauttimaan siitä vähästäkin mitä on. Ei aina oo aikaa, ei aina kaikki oo täydellistä, aina ei voi olla fressi, mut ei sen tarviikaan. Nautitaan siitä mitä on.

Tää päivä jäi ikuisesti mieleen, merkkas paljon.
Tänks siitä, että olit mukana. Sain siitä 120% pinnaa lisää vääntöä. Huomenna väsyttää vieläkin enemmän, mutta ihan sama. Henkan sanoja lainaten: ei tunnu missään.

Aakkoset / the Alphabet

Lupasin aakkosia, no täs niitä sit tulee.

a) Laudalla MacLeod. Hyvä vinkki; jos seinällä tulee turpaan, turha mennä piileskelemään oman laudan alle tekee sitä missä on hyvä.

b) Lopez lukottaa

c) Pornahtavia trädivehkeitä

d) joku minkki lähettää..

e) Heebot Hiekkakivellä.. Tykkäsin

f) Laadukkaita & vanhoja stooreja sadepäivien varalle

g) Osman fund. Ei taida tulla leffaa, harmi.

H) BIG SHAKE

i) power company & Magic Bullet

j) Cutler

k) kiipeilyporkkakuvia..

l) Perus palloilua

m) lisää lautaa

Aakkoset on aina kivoja. Toivottavasti näistä oli jollekin hyötyä. Mukavahan se on surffailla välillä.

Kiipeilyrintamalla ei paljoo oo tapahtunu, paitsi viime viikonloppuna Stokassa 6c+ ja tänään J.Usa aka Jusa vaihtoi aikakautta renesanssin puolelle. Jusan sekvenssit meni runttaamalla kolmannella yrkällä. Stenfors muotoilisi asian näin: "Ihan sama miten ne jalat laahaa perässä, kun ketjut heilahtaa, peli on selvä!"


Olishan sitä blogattavaa, kuvia, filkkaa ja tiukkaa shittiä, mut ei jaksa. Ei vaan jaksa istuu koneella.
On muuta tekemistä. Elämä tasaantuu ja se tuntuu hyvältä.

Treeniohjelmaa on tullut vedettyä seittemän viikkoa ja rääkki on tuntunut kovalta paikoitellen, mut jotain tuloksiakin on tullut. Suurin tulos on se, että ressaa vähemmän, kun vetää ohjelmalla. Lapset tuo säännöllisyyttä elämään, näin työkaverit sanoo. Väliviikotkin suodattaa, kun tietää, että volyymikausi on tuloillaan. Vielä pari viikkoo ja sit homma alkaa alusta.

Stokan reissusta vois pistää jotain jossain vaiheessa. Siellä on yhtä paljon kiivettävää ku Suomessa yhteensä, greidit on ehkä pikkasen helpompia, no riippuu varmaan grägistä. Flatenin 6c+ ois Heiniksessä 6b ja falkkareilla 6a+. Lisäksi jos reitin kohdalla lukee topossa tähti, se on chipattu "paremmin" kuin muut reitit. Jos mulle tulee mahku kysellä vähän Johan Luhrilta miltä se chippaaminen oikein tuntuu ja miks sitä pitää niinkin suurella skaallalla tehdä, otan tämän mahdollisuuden vastaan. Nimittäin kiinnostaisi ihan detaljitasolla tietää miten sitä pitää oikein tehdä (ei siks ettäkö olisin menossa porailemaan kodin ulkopuolelle / onko siinä jotain makuvivahteita, kenties toinen taltta tekee parempaa jälkeä.. eihän näitä voi teitää, kun ei harrasta) ja tuntuuko se missään, kun pistetään hiltillä menemään ihan isolla kädellä. Hege muotoili asian näin: "Created by Nature, perfected by the Swedes"