Pari viikkoa meni nopeasti, liian nopeasti, viikot suhisevat ohi. Aamut on ihan okei, mut iltaa päin ajovalot himmenevät. Soitin Kiipeilyhuligaani J.Usalle eilen ja sanoin, että yritin nukkua samalla kun roikuin otelaudassa. Hyvä esimerkki siitä, ettei kahta hommaa kannata tehdä yhtäaikaa puoliteholla. Eihä siitä mitään tullut.
Mutta eipä silti, tänään oli elämäni paras kiipeilypäivä kahdesta syystä.
Ensinnäkin meitä oli koko perhe hallilla, joka meni paremmin kuin odotin, lisäksi sain kannustushuutoja pojaltani: uuuw uuua uuuw!!
Eniveis, nää viikot olivat taas sellanen kohta, jolloin halusin jättää ohjelman tekemisen sikseen. Väsytti kaks viikkoa putkeen. Totta kai se vetää mieltä alas, jos pari viikkoa sitten flow roiskuen lenteli seinällä ja voimaakin virtasi jossakin suonessa. Halusin jättää tän voimakestokauden välistä. No nyt siitäkin on reilusti puolet käytetty palautumiseen ja konttorihommaan, mutta ehkä se autto. Kerrankin menin hallille tietoisena mitä lähen louhimaan, mutta tietysti väsyneenä. Ennen lähetystä takakireet backup kahvit naamaan. Muuveja ei tarvinnu kelailla mielessä, koska olin jo kaksi kertaa doggailut reitin ja tiesin käsikirjoituksen ulkoa. Huukki (kuvassa) oli ratkaisu, joka tuli vastaan tokalla dogilla.
Esittelin Paavolle tikkaustaktiikkaa:
I-osa
1) alku mahdollisimman nopeasti, skippaan eka klipin (en tietysti suosittele kellekkään), koska sloupilta klippaaminen nielee liikaa forkkua ja aikaa
2) pari voimakkaampaa muuvia, joiden aikana mankataan vasen käsi heti klipin jälkeen, koska seuraava klippi on sloupilta.
3) sit nopeesti huukki paikoilleen, kolmas klippi, tiks.. hei täähän menee liianki nopeesti ja hyvin.
II-osa
4) sit kauhotaan tikapuut, ei tartteis ees klipata, koska olo on super-itsevarma, mutta tehdään ne lennosta sieltä täältä. Meinaan silti skipata pultin, vältän kiusauksen nippanappa.
5) Nyt ollaan jo kahvoilla, joilla voi ravistella molemmat kädet täydellisesti, jos tarvis.
III-osa
6) viimeisen pommikahvan jälkeen hankala klippi, jonka voi tehdä jommalla kummalla kädellä, ekan liidin tein oikeella, ei paha, kaks seuraavaa liidiä meni eri sekvenssillä vasurilla alemmalta otteelta kurotellen
7) kauhotaan ankkurille, sika iso muffinssi jolla pysyy pelkällä kitkalla, mulla ku on aika iso koura. Kloussataan diili mielellään vasurilla roikkuen ja kylki seinää vasten.
Mitä opimme? Jotain kai, vaikka en edes kiivennyt pariin viikkoon, ainoastaan funtsin sekvenssiä.. Dogistakin oli aikaa melkein kolmisen viikkoa. Halusin tän reitin täydellisesti pussiin, joten jaoin kakun osiin vaikka tarkoitus oli vaan miettiä miten vältän loppupumpin: Ratkaisu oli huukki ja 2/3 osan reitistä kiipeeminen niin nopeasti kuin mahdollista.
Kolmannella liidillä sekvenssi hävisi, koska käytin jotain lisäotetta, tarrasin varmaan jalkkikseen. Tiesin, että vaimo ja poika tsekkaavat illan viimeistä liidiä pyynnöstäni, ekaa kertaa hallilla jne, joten eikai sitä voi tippua.. kello tikittää, pumppi iskee täydellä voimalla heti kun pysähdyin... argh, liika itsevarmuus kosahti kolmannella kerralla, eihä tän näin pitänyt mennä. Runttasin oikean kouran ylemmäs, ihme, olikin ihan hyvä ote ja sekvenssi jatkui, olin hereillä taas. Eiköhän tää riitä tältä päivältä. Tarkotus oli liidata kerran, mut meni kolmesti, ja helposti. Tää on sitä kehitystä pitkästä aikaa, eikä uus raja oo ees lähellä. Vielä pystyy parantaa.
Jälkeen päin kysyin mussukalta miltä se näytti. "Nopeelta, melko nopeelta. Hyvältä."
No siltä se tuntukin. Oon huomannu, että mitä nopeemmin pystyy vetelee kahvojen välit sitä paremmin pystyy kirimään välimatkaa pumppiin. Yhtenäinen ja jatkuva liike, flow, taloudellisuus. Kun tossun laittaa otteelle, sen pitää tarttua ku Andradan magneetti eikä enää inahtaa siitä mihinkään. Ulkokiipeilyyn tällasella ergonomisen muovin kroolaamisella ei oo mitään merkitystä, tai melko vähän. Mutta ei oteta paineita siitä vielä. Forkuissa kyllä tuntuu päivän reeni silti.
Loppuun on todettava, että isänä olon aikana on oppinut nauttimaan siitä vähästäkin mitä on. Ei aina oo aikaa, ei aina kaikki oo täydellistä, aina ei voi olla fressi, mut ei sen tarviikaan. Nautitaan siitä mitä on.
Tää päivä jäi ikuisesti mieleen, merkkas paljon.
Tänks siitä, että olit mukana. Sain siitä 120% pinnaa lisää vääntöä. Huomenna väsyttää vieläkin enemmän, mutta ihan sama. Henkan sanoja lainaten: ei tunnu missään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti