Kaikki elämäni boulderit

On vähäistä ollut kiipeily. Ehkä olisi parasta jättää kokonaan menemättä hallille, kuin käydä kerran kahteen viikkoon. 

No eipä masennuta ihan vielä. Olihan mulla sentäs työreissuboulderkombinaatio Bremenissä. Pienet yötyyppaukset (Suomen aikaa nääs) L7 hallilla, mutta laatu oli tippunut todella alas. Boulderit olivat joko tikapuita tai sitten todennäköisesti heebojen omia projektivirityksiä. Minä menin hallille kiipeilyturistina hakemaan elämyksiä laadukkaan kiipeilyn saralta, mutta tarjonta oli melko laimea. Aivan kuin routesetterin into olisi hieman laantunut tai sitten reitintekijää ei ois voinut vähempää napata väsätä kivoja turistikutospaloja. Ikävää. 

Näin jälkeenpäin hieman harmittaa, kun en ottanut tarkempia valokuvia vitosten/kutosten reiteistä, koska kyseistä materiaalia olisi voinut käyttää reitinteon oppikirjassa kappaleessa ”Ei näin”. Tyyliin, tök tök tök, tos on boulderi, hyvä on. Rahat tänne. Ei nyt jaksa parempaa.

Jos en nyt ihan väärin muista, kränkkäsin Äl-Seiskalla, yhden kivan ja toista en päässy. Loppu olikin melko shaissee. Greidistä vaikee sanoo, kun toisessa oli vihree teippi ja toisessa sininen..
Eli, hallin greidaus oli vedetty numerojahdista pois, luokkia oli muistaakseni kaikkiaan viisi. Eriväriset teipit ja sillä tapaa. Näkisin tässä pienen ongelman, koska se nopeasti menee siihen että tehdään reittejä 1) aloittelijoille, 2)vähän aikaa kiivenneille 3) erittäin kokeneille. Mutta minne jäävät ne esteettisesti mielenkiintoiset reitit? Tässä suhteessa kannattaisin kyllä numerojärjestelmää, jos se mitenkään kannustaisi  tarkempaan reitin tekoon tai sitten homman analysointiin ylipäänsä. Joku aika sitten kävin TeeKoolla sutimassa ja yhä lämmittää vanhan kiipeilijän sielua se laatu, jonka Anton oli heijastanut seinälle. Mahtavaa.

Vetelin tänään Salmiksessa pitkästä aikaa liidihommia. Uus vihree 6b OS, kohtalainen pumppi tuli. Kuvassa mustalla OS menossa. Kaikki feivörit reitit oli myllätty, joka oli pieni shokki, sinänsä olinhan niitä kiivennyt varmaan kymmeniä tai satoja kertoja, mutta niihin kiintyi jollakin tapaa. Kivaa kiivetä sellaista jota osaa, jonka tietää.. Varmaan uudet reitit lisäävät motivaatiota, mutta etenkin sitä kutosen projektia tulee ikävä. Varsinkin, kun sinnikkäällä asenteella ja minimireenillä ja -unimäärällä sitä pääsi jollain tapaa joka kerta hieman eteenpäin. Haikeana kaivaten. Se oli oikeasti hyvä reitti. Valkoinen.

Elämä menee eteenpäin raakkui varis oksalla. Kyllä ne uudet suosikit sieltä löytyy.