Yläköysittelin viime kerralla 6c:n neljästi putkeen, pari kertaa puhtaasti, joten tiesin, että se menee varmasti. Jos sohvalta käsin muistaa kaikki muuvit, totta kai sen pystyy liidaan kahteen kertaan sessiossa. Ehkä se on vähän helppo ja yläkulmaan greidattu, mut mitä sitten.
Harrastamisen ja greidhunttaamisen ero on, että harrastaminen on talkoilua. Siitä ei odoteta palkkaa eikä tuloksia, kunhan on hauskaa.. kun taas greidin hunttaamisen voi verrastaa töissä käymiseen. Kukaan ei tee töitä ilmaiseksi, eikä pidäkään. Tästä syystä numerojahti on sallittua universaalisti ja siitä on hyvä pyytää liksaa plussan, kirjaimen tai numeron muodossa.Harrastajat eivät viitsi, jaksa tai kehtaa reenata silloinkin kun ei oikein tunnu "kivalta". Toiset jaksavat. Olkoon miten pieniä sessioita hyvänsä, on silti kohtalaisen karua pakottaa itsensä uusiin rutiineihin väsyneenä ja ailahtelevalla motivaatiolla, mutta se kannattaa, kun tietää, että hyvänä päivänä ketjut heiluu varmemmin. Tärkeintä on kasata pakkaa hitaasti ja muodostaa kevyt rutiini. Keho ja mieli oppivat odottamaan ruutiniharjoitusta.
Benchmarkkasin parit meksikolaiset jääkaappiin jo joulukuussa ja nyt sain lunastaa ne. Tietysti toin rouvalle kukkia hallienkan takia, joten onnellinen loppu tässäkin suhteessa aamuisesta äreydestä huolimatta. Seuraavaksi 6c+, mutta siihen voi mennä tovi, tosin eipä tässä kiirekään ole. Tarvii lisää tota 6C-vitamiinia. Huippukondis on kaukana, ei näillä reenimäärillä. Eikä tarvii, miks tartteis olla jossain huippukondiksessa koko ajan? Massalla vaan jyrää seinää. Täts it. Tylyähän se on, että nyt on eniten massaa ja parhaiten menee. Lisäksi pojan kanssa touhuuminen vie enimmät huippukondishuolet taatusti mielestä. Awesome pikku-ukkeli.
ps. Terkkuja Larille, kehutaan taas toistemme blogeja.
Piti laittaa terkut edelliseen postaukseen, mutta unohin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti